*

selavii Luomu Seppo kannattaa kaikkea hyvää

Haluammeko olla yhtenäinen kansakunta?

Viime vuosina Suomessa, kuten myös muualla euroopassa on korostunut vastakkainasettelu. Se on merkki jostakin. Suomessa vastakainasettelu heräsi uudelleen todenteolla, kun perussuomalaiset saivat "jytkyn". Tuota ajankohtaa tullaan varmasti pitämään Suomen historiassa yhtenä merkkipaaluna, kuten aijempiakin vastaavia. 

 

Vuoden 1917 aikana itsenäistymisprosessissa ehdittiin kokea monia tähän verrattavia käänteitä. Ehkä kipein vastaava oli keväällä 1918 käydyssä sisällissodassa, jossa haettiin ratkaisua syviin erimielisyyksiin. Aivan kuten nytkin. Historia toistaa itseään.  

 

Vuosina 1939–1944 Suomen olemassaolo oli kuitenkin suuressa vaarassa, mutta tuolloin suomalaiset puolustivat maataan osaamisella, tahdolla ja uhrauksia kaihtamatta- yhdessä. Nuo vuodet olivat mielestäni ainoat viisi vuotta, kun tämä kansakunta oli oikeasti yhtenäinen. Nuina vuosina syntyi ja kuoli sankareita, joista iso osa on nyt jo paremmilla niityillä ja hyvin pieni osa jäljellä keskuudessamme. He kaikki olivat miehiä, naisia, poikia ja tyttöjä. He kaikki olivat yhtenäinen kansakunta ja ne muutamat edelleen. 

 

Tänä päivänä, kun Suomi on hakeutunut entistä tiiviimmin osaksi länttä ja osaksi Eurooppaa, niin kansakuntamme suurimpia ongelmia tuntuu olevan kuuden euron pitsat. Tai jokin muu tätä vastaava. Vastakkainasettelun lietsomiseksi on helppoa ottaa esimerkiksi kansallisruokamme läskisoosi. Jos ei tällaisella vastakkainasettelua saada aikaiseksi, niin viimeistään hinaamalla vierasperäinen laji Töölöön torille joidenkin iloksi. Ehkä ensi vuonna jompi kumpi vastakkainasettelevista älyää tuoda lämmintä ruokaa ja vaippoja vanhuksille, tai makuupusseja kodittomille. Ehkä? En aseta rimaa tätä korkeammalle. 

 

Juhlavuoden 100 teema "Yhdessä" oli kannustava, mutta samalla se kertoi todellisuuden tämän päivän yhteiskunnastamme. Olemme kaikkea muuta kuin, yhtenäinen kansakunta. Tai ainakin siihen suuntaan meitä ohjataan. Suomalaisten tulevaisuutta määrittää voimakkaammin se, mitä itsenäisyyden takaamalla itsemääräämisoikeudella tehdään. Miten me itsemme määrittelemme ja millaisin päätöksin tätä maata rakennamme? Pidämmekö itsemääräämisoikeuden Suomalaisten päätäntävallassa, vai alistummeko EU:n liittovaltiokehityksen alaisuuteen. Ei ole mitään väliä sillä paistaako kuuden euron pitsan maahan saapunut tai Hanna Partanen kalakukkoja Kuopion torilla, vaan sillä olemmeko jatkossa Suomalaisia yhdessä vai erikseen. 

 

Suomi on itsenäinen jos Suomalaiset haluavat tehdä työtä yhteisen maan eteen ja elää samoista demokratian ja tasa-arvon arvoista. Yhdessä. Tästä voimme tietysti luopua liittoutumalla toisten alaisuuteen, mutta silloin kannattaa kysyä itseltään, että kuinka moni kuoli 1939–1944 sinun puolesta turhaan?

 

Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, eikä itsenäisyyttä voi julistaa yksin. Itsenäinen kansakunta voi olla vain jos se on myös samalla yhtenäinen. Kaikki muu on yhtenäisen kansakunnan repimistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Eli kenen "yhtenäisyyteen" pitää taipua?

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Anteeksi, mitä kysymykselläsi "yhtenäisyyteen" tarkoitat?

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

No sitä, että jos vain totaalisen uhan alla ollaan yhtenäisiä pakosta, niin minkä etupiirin määrittelemän mukaan nyt pitää olla yhtenäisiä? Jos olisit tutustunut valtiopoliittiseen historiaan ja käytäntöön, olisit huomannut sen tarkoittavan olevan "taistelua vallasta". Demokratiassa se on verettömämpää kuin diktatuureissa, muttei poista taistelua. Halla-ahonko pitäisi määritellä yhtenäisyys?

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen Vastaus kommenttiin #3

Ah, en tietenkään viittaa kenenkään "vallan" tavoitteleman "etupiirin" myötäilemistä, vaan juuri, kuten mainistsinkin "Suomi on itsenäinen jos Suomalaiset haluavat tehdä työtä yhteisen maan eteen ja elää samoista demokratian ja tasa-arvon arvoista. Yhdessä."

Halla-ahon mielipiteet ovat käsittääkseni osa tätä demokratiaa. Aivan kuten vaikkapa Li Anderssonin tai Petteri Orpon. Tai sinun ja minun.

Jos haluamme oikeasti olla yhtenäinen kansakunta, niin sellainen voimme olla vain jos se on myös samalla yhtenäinen. Kaikki muu on yhtenäisen kansakunnan repimistä, kuten jo blogissa mainitsin.

Alkuperäiseen kysymykseesi "kenen yhtenäisyyteen pitää taipua" vastaukseni olisi, oman yhteiskunnan.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä Vastaus kommenttiin #4

Ok. Tämä tällä erää tässä. Asiaan joudutaan palaamaan, mutta nyt eräs viimeisiä työelämänsä pikkujouluja viettänyt haluaa painaa päänsä pielukseen :D

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen Vastaus kommenttiin #5
Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Oma mielipiteeni on se, että kahtia, jos enempiinkiin kupliin, jakautuminen johtuu päättävien poliitikkojen toimista. Kansalaisista enin osa ilmeisestikin kuitenkin (toivottavasti) osaa ajatella sekä päätellä mikä on oikein ja mikä väärin päättäjien ja medioiden kertomasta. Sitten on hyvin pieniä ryhmiä, joille demokratia ei merkitse mitään, eikä toisten kunnioittaminen ja heidän mielipiteiden, sananvapauden esittäminen (eikä muutoinkaan perustuslailliset oikeudet), myös sellaisia joille taas nykymallinen Suomi maamme ei oikein istu, enkä tarkoita EU:hun liittyvää.

Kahtiajakautumisessa näkyy ainakin poliittisten aatteiden ja arvojen erilaisuus hyvin selvästi. Vihreät ja vasemmisto näyttäytyy ainakin minulle suuriäänisenä joukkiona, joille erilaiset mielipiteet ovat lähes myrkkyä. Eikä oikein suvaita muille perustuslaillisia oikeuksiakaan kaikilta osin.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Vihervasemmisto on tosiaan epäonnistunut pahasti.
Älymystö pitää matalaa profiilia ja älämölöosasto ajaa kiville ällistyttävällä tarmolla kerta toisensa jälkeen.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Hienosti kuvailtu. Älämölöosasto on aktivoitunut, mutta kovin heppoisilla ajatuksilla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset