kulttuuri http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132376/all Fri, 10 May 2019 15:58:48 +0300 fi Kansallisesta monikulttuurisuudestamme – ja miksi en pane toivoani taikaan http://kirsi-kaisasinisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275792-kansallisesta-monikulttuurisuudestamme-ja-miksi-en-pane-toivoani-taikaan <p>Kansallisesta monikulttuurisuudestamme&nbsp;&nbsp;&ndash; ja miksi en pane toivoani taikaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Eilinen Eurooppa-päivä ja EU-vaaliavaus jäi mietityttämään. Ajattelin, että täytyy heti tuoreeltaan kirjoittaa niiden herättämistä mietteistä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmettelen myös, miksi ihmiset kokevat Unionin vieraaksi itselleen, vaikka siellä yhdellä edustajalla voi olla suurempi mahdollisuus vaikuttaa Suomen ja Euroopan asioihin kuin yksittäisellä edustajalla Eduskunnassa. Euroopan parlamentissa käsiteltävät asiat koskettavat meitä kaikkia. Ajatellaanpa vaikka, että nyt voi matkustaa joustavasti Euroopan maasta toiseen ilman pysähtymistä rajalla, kännykkämaksut ovat laskeneet, korkeakouluissa moni opiskelee Erasmus- ohjelman turvin. Vaihto-opiskelua yritetään laajentaa ammattikoulujen puolelle. EU- ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti. Äänestysprosenttiin voi vaikuttaa myös, se, että EUn asioista ja ohjelmista käytettävät termit ovat kummallisia lyhenteitä ja kuuostavat pelottavilta, vaikka ne suomeksi käännettyinä ovatkin ihan tavallisen tamperelaisenkin, kuten minä, ymmärrettävissä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Eilen Euroopan valtion- ja hallitusten johtajat kokoontuivat pohtimaan ratkaisuja yhtenäisemmän vahvemman ja demokraattisemman unionin rakentamiseksi. Culture Action Europe, missä Suomen Teatterit ry:kin on mukana lähetti puheenjohtaja Donald Tuskille avoimen kirjeen, jossa he kehottavat liittämän kulttuurin kiinteäksi osaksi Euroopan tulevaisuuden tavoitteista.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen tässä viime aikoina kiertänyt maata työni puolesta hyvin erilaisissa teatteriin liittyvissä vuosikokouksissa, kuten Suomen Teatterit ry:n vuosikokous Imatralla ja TNL:n vuosikokous Kouvolassa. Tänään lähden ihan omana itsenäni, enkä minkään instanssin edustajana Poriin Lainsuojattomat- festivaalille näyttelemään 24h- tapahtumassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen Teatterit ry:n vuosikokouksen julkilausumassa toivottiin maahan uutta valtionosuusjärjestelmää ja riittävää tukea.&nbsp;&nbsp;me taidelaitosten johtajat toivomme, että tulevassa budjetissa kulttuurin osuus voisi nousta 1 prosenttiin valtion kokonaisbudjetista. Tällä noin 0, 2% nostolla olisi huikea merkitys alamme työllisyydelle ja alueiden elinvoimalle sekä vetovoimaisuudelle.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Toimin Hämeenlinnan Teatterissa johtajana. Meillä on upeat tilat, tekniikat ja osaamisresurssit, kaikki infra tukee asiakkaidemme helppoa pääsyä luoksemme. Talouden kanssa on ollut tiukkaa, mutta silläkin osastolla näyttää nyt positiivisemmalta. Rakennemuutosselvitys on silti meneillään. Tätä ennen toimin Rauman kaupunginteatterin johtajana. Siellä vasta hyvät resurssit olivatkin; alueella oli hyvin menestyviä yrityksiä, jotka halusivat tukea kulttuuria tuomalla asiakkaitaan tai sponssaamalla käsiohjelmin, narikkamaksuin, lahjoittamalla telakan nostotopalkin lentävää venettä varten tai antamalla kesäteatteriin viemäröidyt konttivessat. Sellaista ei ole ollut muualla. Rauma vaikutti minusta Suomen Monacolta. Menin sinne johtajaksi Kajaanista, missä oli juuri lopetettu paperitehdas ja Opettajankoulutuslaitos. Ainoa toivo oli Talvivaarassa. Ja mehän tiedämme, miten siinä kävi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on maamme sisällä hyvin erilainen, riippuen mistä kulmasta maatamme katsoo.&nbsp;</p><p>Miten siis voimme olettaa Euroopan olevan kaikkialla vain yhdenlainen?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Toivoa en pane taikaan &ndash; se on lainaus Shakespearelta. Valitsin tuon lauseen, siksi, että toivo on laitettava ihmiseen ja hänen hyvään tahtoonsa ja luottamukseen. Lause se on peräisin Brexitin kotimaasta. Englannissa asuva ystäväni kertoi, että Brexit on rikkonut kansan yhtenäisyyden ja vaikuttaa tulevaisuudenuskoon epäedullisesti sekä kannattajien, että vastustajien puolella. Toivoa ei kannata laitaa taikaan, sillä taika ei ratkaise näin vaikeaa asiaa. Sen ratkaisee vain järki ja yhteisymmärrys.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Britannia ero EU:sta ei ole menetys vain heille itselleen, vaan myös me muut kulttuurikansat saatamme menettää paljon. Miten käy oikeuden opiskella Englannin huippuyliopistoissa? Ja miten noiden yliopistojen ylipäätään käy? Ajattelu ei tunne valtioiden tai Unionin rajoja.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo; Parempi Eurooppa tarvitsee enemmän kulttuuria. Nykyaikainen luova työ on sosiaalisen dynamiikan ja tulevaisuuden haasteiden reflektoinnin kärjessä ja avaa uusia keinoja eteenpäin &rdquo; , sanoo CAE:n pääsihteeri Tere Badia avoimessa kirjeessä ja jatkaa: &rdquo; Väitämme, että kulttuuri ja demokratia eivät ole toisistaan riippumattomia. Eurooppalaisen demokratian projekti tarvitsee kulttuuria avoimen, osallistava, oikeudenmukaisen ja symbolisen tilan tuottamiseksi. &rdquo;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansallisesta monikulttuurisuudestamme  – ja miksi en pane toivoani taikaan.

 

Eilinen Eurooppa-päivä ja EU-vaaliavaus jäi mietityttämään. Ajattelin, että täytyy heti tuoreeltaan kirjoittaa niiden herättämistä mietteistä. 

 

Ihmettelen myös, miksi ihmiset kokevat Unionin vieraaksi itselleen, vaikka siellä yhdellä edustajalla voi olla suurempi mahdollisuus vaikuttaa Suomen ja Euroopan asioihin kuin yksittäisellä edustajalla Eduskunnassa. Euroopan parlamentissa käsiteltävät asiat koskettavat meitä kaikkia. Ajatellaanpa vaikka, että nyt voi matkustaa joustavasti Euroopan maasta toiseen ilman pysähtymistä rajalla, kännykkämaksut ovat laskeneet, korkeakouluissa moni opiskelee Erasmus- ohjelman turvin. Vaihto-opiskelua yritetään laajentaa ammattikoulujen puolelle. EU- ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti. Äänestysprosenttiin voi vaikuttaa myös, se, että EUn asioista ja ohjelmista käytettävät termit ovat kummallisia lyhenteitä ja kuuostavat pelottavilta, vaikka ne suomeksi käännettyinä ovatkin ihan tavallisen tamperelaisenkin, kuten minä, ymmärrettävissä. 

 

Eilen Euroopan valtion- ja hallitusten johtajat kokoontuivat pohtimaan ratkaisuja yhtenäisemmän vahvemman ja demokraattisemman unionin rakentamiseksi. Culture Action Europe, missä Suomen Teatterit ry:kin on mukana lähetti puheenjohtaja Donald Tuskille avoimen kirjeen, jossa he kehottavat liittämän kulttuurin kiinteäksi osaksi Euroopan tulevaisuuden tavoitteista.

 

Olen tässä viime aikoina kiertänyt maata työni puolesta hyvin erilaisissa teatteriin liittyvissä vuosikokouksissa, kuten Suomen Teatterit ry:n vuosikokous Imatralla ja TNL:n vuosikokous Kouvolassa. Tänään lähden ihan omana itsenäni, enkä minkään instanssin edustajana Poriin Lainsuojattomat- festivaalille näyttelemään 24h- tapahtumassa.

 

Suomen Teatterit ry:n vuosikokouksen julkilausumassa toivottiin maahan uutta valtionosuusjärjestelmää ja riittävää tukea.  me taidelaitosten johtajat toivomme, että tulevassa budjetissa kulttuurin osuus voisi nousta 1 prosenttiin valtion kokonaisbudjetista. Tällä noin 0, 2% nostolla olisi huikea merkitys alamme työllisyydelle ja alueiden elinvoimalle sekä vetovoimaisuudelle. 

 

Toimin Hämeenlinnan Teatterissa johtajana. Meillä on upeat tilat, tekniikat ja osaamisresurssit, kaikki infra tukee asiakkaidemme helppoa pääsyä luoksemme. Talouden kanssa on ollut tiukkaa, mutta silläkin osastolla näyttää nyt positiivisemmalta. Rakennemuutosselvitys on silti meneillään. Tätä ennen toimin Rauman kaupunginteatterin johtajana. Siellä vasta hyvät resurssit olivatkin; alueella oli hyvin menestyviä yrityksiä, jotka halusivat tukea kulttuuria tuomalla asiakkaitaan tai sponssaamalla käsiohjelmin, narikkamaksuin, lahjoittamalla telakan nostotopalkin lentävää venettä varten tai antamalla kesäteatteriin viemäröidyt konttivessat. Sellaista ei ole ollut muualla. Rauma vaikutti minusta Suomen Monacolta. Menin sinne johtajaksi Kajaanista, missä oli juuri lopetettu paperitehdas ja Opettajankoulutuslaitos. Ainoa toivo oli Talvivaarassa. Ja mehän tiedämme, miten siinä kävi. 

 

Suomi on maamme sisällä hyvin erilainen, riippuen mistä kulmasta maatamme katsoo. 

Miten siis voimme olettaa Euroopan olevan kaikkialla vain yhdenlainen? 

 

Toivoa en pane taikaan – se on lainaus Shakespearelta. Valitsin tuon lauseen, siksi, että toivo on laitettava ihmiseen ja hänen hyvään tahtoonsa ja luottamukseen. Lause se on peräisin Brexitin kotimaasta. Englannissa asuva ystäväni kertoi, että Brexit on rikkonut kansan yhtenäisyyden ja vaikuttaa tulevaisuudenuskoon epäedullisesti sekä kannattajien, että vastustajien puolella. Toivoa ei kannata laitaa taikaan, sillä taika ei ratkaise näin vaikeaa asiaa. Sen ratkaisee vain järki ja yhteisymmärrys. 

 

Britannia ero EU:sta ei ole menetys vain heille itselleen, vaan myös me muut kulttuurikansat saatamme menettää paljon. Miten käy oikeuden opiskella Englannin huippuyliopistoissa? Ja miten noiden yliopistojen ylipäätään käy? Ajattelu ei tunne valtioiden tai Unionin rajoja. 

 

” Parempi Eurooppa tarvitsee enemmän kulttuuria. Nykyaikainen luova työ on sosiaalisen dynamiikan ja tulevaisuuden haasteiden reflektoinnin kärjessä ja avaa uusia keinoja eteenpäin ” , sanoo CAE:n pääsihteeri Tere Badia avoimessa kirjeessä ja jatkaa: ” Väitämme, että kulttuuri ja demokratia eivät ole toisistaan riippumattomia. Eurooppalaisen demokratian projekti tarvitsee kulttuuria avoimen, osallistava, oikeudenmukaisen ja symbolisen tilan tuottamiseksi. ” 

 

 

]]>
2 http://kirsi-kaisasinisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275792-kansallisesta-monikulttuurisuudestamme-ja-miksi-en-pane-toivoani-taikaan#comments Euroopan unioni Hämeenlinna kulttuuri Pori Satakunta Fri, 10 May 2019 12:58:48 +0000 Kirsi-Kaisa Sinisalo http://kirsi-kaisasinisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275792-kansallisesta-monikulttuurisuudestamme-ja-miksi-en-pane-toivoani-taikaan
Epäkaupallinen kulttuuri tarvitsee tukeasi http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275649-epakaupallinen-kulttuuri-tarvitsee-tukeasi <p>Vielä 100 vuotta sitten epäkaupallisuus ja amatööriys olivat itsestäänselviä arvoja kulttuurin kaikilla muilla sektoreilla paitsi eliittikulttuurissa. Ensimmäisenä tämä arvo rapautui urheilussa, muun muassa kansallissankari Paavo Nurmen &rdquo;ansiosta&rdquo;. Musiikki kaupallistui äänitemarkkinoiden syntymisen myötä, mutta 1970-luvulla punk nosti amatööriyden hetkeksi jälleen kunniaan. Punk poistui nopeasti valtavirrasta, mutta kulttuurintuotannossa kaupallisuuden vastaisen aallon vaikutus säilyi Suomessa pidempään esimerkiksi elävän musiikin yhdistysten muodossa.</p><p>Kulttuurin arvontuotannon kasvu heikentää epäkaupallisuutta</p><p>Tällä hetkellä epäkaupallisen tuotannon arvostus tuntuu olevan pienimmillään sitten punkin nousun. Varmaankin siksi, että kulttuurisektorin merkitys työllistäjänä kasvaa jatkuvasti: kaikista talouden sektoreista kulttuuri robotisoituu viimeiseksi. Toisaalta kulttuurisektori ei tuota riittävästi työpaikkoja korvaamaan katoavaa työtä, joten se on täynnä erilaisia ali-, puoli- ja projektikohtaisia työllistettyjä. Moni yrittää tienata kapeaa ja epävarmaa leipää siellä, missä ennen on tehty hommat vapaaehtoisesti.</p><p>Kulttuurisektorin arvontuotannon kasvaessa myös tapahtumien hinnat nousevat. Sitä myötä niiden lipuista tulee arvokasta valuuttaa joilla maksaa kohtuullinen korvaus niille, joita olisi ennen pidetty vapaaehtoistyöntekijöinä. Vapaaehtoistyöntekijän ja ammattilaisen raja hämärtyy. Moni tuotanto tuottaa tappiota, ja tappiolliseen tuotantoon on hankalaa suhtautua kaupallisena, erityisesti jos merkittävän voiton saaminen on täysin epärealistista. Kaikki nämä kehityskulut nakertavat epäkaupallisen kulttuurin merkitystä.</p><p>Epäkaupalliseen kulttuurikäyttöön Helsingissä vallattuja tiloja on (julkisilla rahoilla tuettujen) kaupallisten tapahtumien areenoita, esimerkiksi Korjaamo ja vallatun Lepakon korvannut Nosturi.</p><p>On myös päinvastaista kehitystä epäkaupallisten tilojen suhteen, kuten Kallioon juuri avattu <a href="https://www.kulttuuriloukko.fi/">Loukko</a>. Loukon kaltaiset tilat kuitenkin joutuvat kilpailemaan kymmenien kaupallisten tapahtumien kanssa.</p><p>Yksi esimerkki näistä ristipaineista on huhtikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetyn Querelle-festivaalin ympärillä käyty keskustelu. Festivaalista on kirjoitettu kielteisesti esim. <a href="http://www.kulttuuriloukko.fi/querelle-oli-laimennettua-litkua-hyvaosaisille/">täällä</a>&nbsp;ja myönteisesti <a href="http://www.tamankylanhomopoika.fi/2019/05/kun-querelle-festival-ei-ollutkaan.html">täällä</a> . Keskustelussa pyritään määrittelemään queeria ja queerskeneä, esimerkiksi sitä kuuluuko epäkaupallisuus siihen itseiarvona vai ei.</p><p>Epäkaupallisuus ei ole sama asia kuin esteettömyys tai DIY</p><p>Epäkaupallisuus sekoitetaan usein DIY-ideaan ja esteettömyyteen, mutta nämä kaikki ovat eri asioita. DIY voi tarkoittaa eri asioita, mutta punk-skenessä se tuntui vakiintuvan periaatteeksi että kaupallisuus on sinänsä ok, kunhan se on mahdollisimman &rdquo;pientä&rdquo;. Esimerkiksi piti olla &rdquo;pienellä&rdquo; eikä &rdquo;suurella&rdquo; levy-yhtiöllä. Levyt saivat tehdä voittoa mutta niiden ei pitänyt olla &rdquo;liian kalliita&rdquo; eikä niissä saanut olla viivakoodeja, ja omat keikat piti myydä itse. Nämä rajanvedot olivat minusta aina outoja ja mielivaltaisia. Niillä ei mielestäni ole tekemistä antikapitalismin kanssa, <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244106-syo-paskaa-ronald-mcdonald">mistä kirjoitin</a> myös puolitoista vuotta sitten.</p><p>Esteettömyys hintapolitiikan suhteen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tapahtuma on halpa tai ilmainen, tai että sinne on alennuslippuja pienituloisille erityisryhmille, tai &rdquo;maksa mitä voit&rdquo;-lippuja. Mutta täysin ilmainenkin tapahtuma voi olla kaupallinen ja tehdä voittoa, mikäli se kustannetaan sponsorien tai esiintyjien itsensä kustannuksella. DIY:n ja esteettömyyden sekoittaminen epäkaupallisuuteen myös tekijä, joka on johtanut epäkaupallisuuden hämärtymiseen arvona.</p><p>Epäkaupallisen kulttuurin ihanne on aina ollut esiintyjien, järjestäjien ja yleisön erojen häivyttäminen. Käytännössä tämä ei onnistu koskaan. Lisäksi kapitalistisessa yhteiskunnassa vain ammattilaisuus mahdollistaa urheilijoiden, muusikoiden ja eri alojen taiteilijoiden täysipainoisen kehittymisen alallaan. Tarvitaanko epäkaupallista kulttuuria, jos se on käytännössä liian harvojen vapaaehtoista raatamista epäkiitollisen ja sikailevan yleisön eteen? Ehkä olisi parempi, että järjestäjät saavat vaivoistaan pienen korvauksen, jolla he voivat sitten ostaa itselleen liputjohonkin toiseen kulttuuritapahtumaan?</p><p>Epäkaupallisuus pitää yllä kansalaistoimintaa</p><p>Oma intressini epäkaupalliseen kulttuuriin on ollut tukikonserttien ja vastaavien tapahtumien järjestäminen järjestöille ja ryhmille, jota olen tehnyt säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 1994. Kulttuurisektorin paisuminen näkyy tässä konkreettisesti siinä, että tukitapahtumat joutut nykyään minä tahansa viikonloppuna kilpailemaan huomiosta kymmenien muiden tapahtumien kanssa. Kilpailevat tapahtumat eivät yleensä ole tukitapahtumia, mutta ne eivät yleensä myöskään tuota merkittäviä voittoja.</p><p>Tukitapahtumia en järjestä tapahtuman itsensä vuoksi, niiden tarkoitus (joskaan ei ainoa sellainen) on myös tuottaa ryhmälle tai järjestölle rahaa. Siinä suhteessa niiden logiikka on samalla tavalla välineellinen ja kapitalistinen kuin kaupallisten tapahtumien. Mutta ne ovat silti epäkaupallista kulttuuria, jonka asema on uhattuna. Tukitapahtumat eivät voi kilpailla pelkästään spektaakkelin määrällä, ne tarvitsevat sekä vapaaehtoisia että yleisöä joka tulee tukemaan pelkästään niitä.</p><p>Lopulta tietysti kaikki päättävät missä viettävät viikonloppunsa. Mutta mikäli voit valita kahden yhtä kiinnostavan vaihtoehdon väliltä, valitse se joka on tukitapahtuma. Mikäli voit järjestää tapahtuman yhtälailla baarissa tai epäkaupallisessa tilassa, järjestä se epäkaupallisessa tilassa. Epäkaupalliset tapahtumat ja tilat pärjäävät ilman rahaa, mutta ne eivät pärjää ilman yleisöä. Yleisöä ei tarvitse paljon, mutta sitä tarvitaan sen verran että järjestäjät kokevat tapahtuman järjestämisen sen arvoisena, ja että tila tulee ihmisille tutuksi ja sinne löydetään.</p><p>Käyn isoilla festivaaleilla ja olen nähnyt niillä kelpo keikkoja, mutta ikimuistoisimmat keikkani olen nähnyt pienemmissä tiloissa ja halvemmilla hinnoilla. Jos minun pitää valita 20 kymmenen euron tapahtuman ja yhden 200 euron tapahtuman välillä, valitsen ensimmäiset, ja samaa suosittelen kaikille muillekin.</p><p>12.-15.6. Pinkkimusta Helsinki järjestää <a href="https://www.facebook.com/events/398850144180376/">Transpoliittisen toimintaviikon</a>, jossa toisin kuin Querellessa kaikki tapahtumat ovat ilmaisia. Epäkaupallisen queerskenen säilyminen ei riipu siitä boikotoivatko ihmiset Querellea vai ei, vaan siitä käyvätkö ihmiset epäkaupallisissa queertapahtumissa. Sama koskee mitä tahansa muutakin skeneä.</p><p>Antti Rautiainen<br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vielä 100 vuotta sitten epäkaupallisuus ja amatööriys olivat itsestäänselviä arvoja kulttuurin kaikilla muilla sektoreilla paitsi eliittikulttuurissa. Ensimmäisenä tämä arvo rapautui urheilussa, muun muassa kansallissankari Paavo Nurmen ”ansiosta”. Musiikki kaupallistui äänitemarkkinoiden syntymisen myötä, mutta 1970-luvulla punk nosti amatööriyden hetkeksi jälleen kunniaan. Punk poistui nopeasti valtavirrasta, mutta kulttuurintuotannossa kaupallisuuden vastaisen aallon vaikutus säilyi Suomessa pidempään esimerkiksi elävän musiikin yhdistysten muodossa.

Kulttuurin arvontuotannon kasvu heikentää epäkaupallisuutta

Tällä hetkellä epäkaupallisen tuotannon arvostus tuntuu olevan pienimmillään sitten punkin nousun. Varmaankin siksi, että kulttuurisektorin merkitys työllistäjänä kasvaa jatkuvasti: kaikista talouden sektoreista kulttuuri robotisoituu viimeiseksi. Toisaalta kulttuurisektori ei tuota riittävästi työpaikkoja korvaamaan katoavaa työtä, joten se on täynnä erilaisia ali-, puoli- ja projektikohtaisia työllistettyjä. Moni yrittää tienata kapeaa ja epävarmaa leipää siellä, missä ennen on tehty hommat vapaaehtoisesti.

Kulttuurisektorin arvontuotannon kasvaessa myös tapahtumien hinnat nousevat. Sitä myötä niiden lipuista tulee arvokasta valuuttaa joilla maksaa kohtuullinen korvaus niille, joita olisi ennen pidetty vapaaehtoistyöntekijöinä. Vapaaehtoistyöntekijän ja ammattilaisen raja hämärtyy. Moni tuotanto tuottaa tappiota, ja tappiolliseen tuotantoon on hankalaa suhtautua kaupallisena, erityisesti jos merkittävän voiton saaminen on täysin epärealistista. Kaikki nämä kehityskulut nakertavat epäkaupallisen kulttuurin merkitystä.

Epäkaupalliseen kulttuurikäyttöön Helsingissä vallattuja tiloja on (julkisilla rahoilla tuettujen) kaupallisten tapahtumien areenoita, esimerkiksi Korjaamo ja vallatun Lepakon korvannut Nosturi.

On myös päinvastaista kehitystä epäkaupallisten tilojen suhteen, kuten Kallioon juuri avattu Loukko. Loukon kaltaiset tilat kuitenkin joutuvat kilpailemaan kymmenien kaupallisten tapahtumien kanssa.

Yksi esimerkki näistä ristipaineista on huhtikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetyn Querelle-festivaalin ympärillä käyty keskustelu. Festivaalista on kirjoitettu kielteisesti esim. täällä ja myönteisesti täällä . Keskustelussa pyritään määrittelemään queeria ja queerskeneä, esimerkiksi sitä kuuluuko epäkaupallisuus siihen itseiarvona vai ei.

Epäkaupallisuus ei ole sama asia kuin esteettömyys tai DIY

Epäkaupallisuus sekoitetaan usein DIY-ideaan ja esteettömyyteen, mutta nämä kaikki ovat eri asioita. DIY voi tarkoittaa eri asioita, mutta punk-skenessä se tuntui vakiintuvan periaatteeksi että kaupallisuus on sinänsä ok, kunhan se on mahdollisimman ”pientä”. Esimerkiksi piti olla ”pienellä” eikä ”suurella” levy-yhtiöllä. Levyt saivat tehdä voittoa mutta niiden ei pitänyt olla ”liian kalliita” eikä niissä saanut olla viivakoodeja, ja omat keikat piti myydä itse. Nämä rajanvedot olivat minusta aina outoja ja mielivaltaisia. Niillä ei mielestäni ole tekemistä antikapitalismin kanssa, mistä kirjoitin myös puolitoista vuotta sitten.

Esteettömyys hintapolitiikan suhteen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tapahtuma on halpa tai ilmainen, tai että sinne on alennuslippuja pienituloisille erityisryhmille, tai ”maksa mitä voit”-lippuja. Mutta täysin ilmainenkin tapahtuma voi olla kaupallinen ja tehdä voittoa, mikäli se kustannetaan sponsorien tai esiintyjien itsensä kustannuksella. DIY:n ja esteettömyyden sekoittaminen epäkaupallisuuteen myös tekijä, joka on johtanut epäkaupallisuuden hämärtymiseen arvona.

Epäkaupallisen kulttuurin ihanne on aina ollut esiintyjien, järjestäjien ja yleisön erojen häivyttäminen. Käytännössä tämä ei onnistu koskaan. Lisäksi kapitalistisessa yhteiskunnassa vain ammattilaisuus mahdollistaa urheilijoiden, muusikoiden ja eri alojen taiteilijoiden täysipainoisen kehittymisen alallaan. Tarvitaanko epäkaupallista kulttuuria, jos se on käytännössä liian harvojen vapaaehtoista raatamista epäkiitollisen ja sikailevan yleisön eteen? Ehkä olisi parempi, että järjestäjät saavat vaivoistaan pienen korvauksen, jolla he voivat sitten ostaa itselleen liputjohonkin toiseen kulttuuritapahtumaan?

Epäkaupallisuus pitää yllä kansalaistoimintaa

Oma intressini epäkaupalliseen kulttuuriin on ollut tukikonserttien ja vastaavien tapahtumien järjestäminen järjestöille ja ryhmille, jota olen tehnyt säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 1994. Kulttuurisektorin paisuminen näkyy tässä konkreettisesti siinä, että tukitapahtumat joutut nykyään minä tahansa viikonloppuna kilpailemaan huomiosta kymmenien muiden tapahtumien kanssa. Kilpailevat tapahtumat eivät yleensä ole tukitapahtumia, mutta ne eivät yleensä myöskään tuota merkittäviä voittoja.

Tukitapahtumia en järjestä tapahtuman itsensä vuoksi, niiden tarkoitus (joskaan ei ainoa sellainen) on myös tuottaa ryhmälle tai järjestölle rahaa. Siinä suhteessa niiden logiikka on samalla tavalla välineellinen ja kapitalistinen kuin kaupallisten tapahtumien. Mutta ne ovat silti epäkaupallista kulttuuria, jonka asema on uhattuna. Tukitapahtumat eivät voi kilpailla pelkästään spektaakkelin määrällä, ne tarvitsevat sekä vapaaehtoisia että yleisöä joka tulee tukemaan pelkästään niitä.

Lopulta tietysti kaikki päättävät missä viettävät viikonloppunsa. Mutta mikäli voit valita kahden yhtä kiinnostavan vaihtoehdon väliltä, valitse se joka on tukitapahtuma. Mikäli voit järjestää tapahtuman yhtälailla baarissa tai epäkaupallisessa tilassa, järjestä se epäkaupallisessa tilassa. Epäkaupalliset tapahtumat ja tilat pärjäävät ilman rahaa, mutta ne eivät pärjää ilman yleisöä. Yleisöä ei tarvitse paljon, mutta sitä tarvitaan sen verran että järjestäjät kokevat tapahtuman järjestämisen sen arvoisena, ja että tila tulee ihmisille tutuksi ja sinne löydetään.

Käyn isoilla festivaaleilla ja olen nähnyt niillä kelpo keikkoja, mutta ikimuistoisimmat keikkani olen nähnyt pienemmissä tiloissa ja halvemmilla hinnoilla. Jos minun pitää valita 20 kymmenen euron tapahtuman ja yhden 200 euron tapahtuman välillä, valitsen ensimmäiset, ja samaa suosittelen kaikille muillekin.

12.-15.6. Pinkkimusta Helsinki järjestää Transpoliittisen toimintaviikon, jossa toisin kuin Querellessa kaikki tapahtumat ovat ilmaisia. Epäkaupallisen queerskenen säilyminen ei riipu siitä boikotoivatko ihmiset Querellea vai ei, vaan siitä käyvätkö ihmiset epäkaupallisissa queertapahtumissa. Sama koskee mitä tahansa muutakin skeneä.

Antti Rautiainen


 

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275649-epakaupallinen-kulttuuri-tarvitsee-tukeasi#comments DIY kulttuuri Liikkeet Querelle Tuotantosuhteet Wed, 08 May 2019 08:26:24 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275649-epakaupallinen-kulttuuri-tarvitsee-tukeasi
Kuntaliitto vastustaa koulun laadun kehittämistä http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275163-kuntaliitto-vastustaa-koulun-laadun-kehittamista <p>Koulun uudelleen resurssointi on ollut päivän sana. Mihin resurssoinnin sitten tulisi kohdistua? Uusissa peruskoulu asiakirjoissa on kuvattu lukuisia tavoitteita, mutta niitä ei ole millään tavalla avattu laadun näkökulmasta, puhumattakaan, että ne olisi annettu laatulupauksena. Suuria yhteiskunnallisia haasteita on paljon, ja niihin on löydettävä vastauksia peruskoulua uudistettaessa: - miten lapset ja nuoret tottuvat käymään toisia kuuntelevaa ja argumentointiin eikä henkilökohtai-suuksiin perustuvaa kiihkotonta keskustelua myös vaikeista aiheista ja erimielisyyksistä, - miten lapset ja nuoret oppivat ajattelemaan perusteellisesti ja taitavasti sekä arvioimaan kriittisesti ja itsereflektiivisesti myös omaa ajatteluaan, maailmankuvaansa ja elämyksiään siten, ettei koeta tarvetta takertua ensimmäisenä houkutteleviin kärjistettyihin mielipiteisiin, joilla on vahva tunteen-omainen vetovoima, - miten lapset ja nuoret saavat valmiuksia ja puolustuskykyä arvioida yhä kiivaammin mediasta ja muualta ympäristöstä heihin kohdistuvaa viestien ja vaikutteiden tulvaa, - miten lapset ja nuoret oppivat rakentamaan yhdessä toisten kanssa omaa maailmankuvaansa ja arvojaan, tavoitellen hyvää elämää ja moraalisesti oikeutettua toimintaa.</p><p>Miksi sitten laadun ohjausjärjestelmä ja koulun laadun kehittäminen ontuu? Suomen Kuntaliiton kanta on paljon puhuva. &nbsp;Liiton lausunnon mukaan &rdquo;Koulutus- ja tutkimus vuosina 2011&ndash;2016 kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi edistää perusopetuksen laatukriteerien käyttöön-ottoa mm. valtionavustuksin sekä järjestämällä koulutusta alueellisen yhteistyön edistämiseksi perusopetuksen laatutyössä. Lisäksi perusopetuksen laatukriteerit päivitetään ja niihin sisällytetään mm. aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulujen kerhotoiminnan laatukriteerit. Kuntaliitto &nbsp;esittää pyydettynä lausuntonaan Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukortteja valmistelevan muistiosta seuraavaa.&rdquo; (Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle 30.5.2012, dnro 1795/90/2012, Kurt Torsell.)</p><p>&rdquo;Kuntaliitto pitää tärkeänä laatutyön toteuttamista kunnissa ja opetustoimessa. Organisaatioiden omat laatujärjestelmät ja itsearviointi ovat organisaation johtamisen välineitä, johon kansallisen tason ohjein ja suosituksin ei tule puuttua. Kuntien toimintaa ohjataan lainsäädännöllä, laatukriteerit eivät ole ohjauksen väline.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuntaliitto ei näe tarpeellisena opetuksen laatukriteereiden laajentamista. Aamu- ja iltapäivätoi-minnan valtakunnallisesta yhdenmukaisuudesta ja toiminnan sisällöstä säädetään perusopetuslaissa ja määrätään aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteissa. Kuntaliitto katsoo, että nämä ovat riittävät normit laadun turvaamiseksi.&nbsp;</p><p>Kuntaliitto korostaa, että opetuksen järjestäjä päättää, käyttääkö ja miten käyttää perusopetuksen laatukriteereitä oman toimintansa laadun arvioinnissa ja kehittämisessä. Opetuksen laatutyön tulee perustua kunnissa tehtyihin päätöksiin laadunarvioinnin toteuttamisesta. Tässä on otettava huomioon myös se, että jo lainsäädäntö, arviointivelvoitteineen ja opetussuunnitelman perusteet asettavat valtakunnalliset tavoitteet ja reunaehdot opetuksen järjestämiseksi. Laatukriteereiden käyttöönoton tukeminen avustuksilla on paikoittain saattanut tuottaa hyviä tuloksia, mutta jos kunnassa on jo tehty ja tehdään hyvää laatutyötä tämän ohjauksen ulkopuolella, siihen ei erillistä rahoitusta saada. Lisäksi kunnan tarve voi olla myös kehittää jotakin muuta kuin mitä kriteereissä on.&nbsp;Kuntaliitto toteaa että kerhotoimintaa on saatu elvytettyä valtionavustuksen voimin, mutta on olemassa riski, että toiminta vähenee huomattavasti jos valtionavustusten tasoa ja jatkuvuutta ei pystytä turvaamaan.&nbsp;&nbsp;Kuntaliitto näkee myös tärkeänä huomata, että suuri osa aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä kerhotoiminnan palvelujentuottajista eivät ole kunnallisia, vaan muita toimijoita. Vaikka kunta vastaa kokonaisuudesta on huomioitava, että ulkopuolisiin palvelujentuottajiin ei aina ole tarkoituksenmukaista soveltaa kyseisiä aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukortteja, jotta palvelujen monipuolisuus ja lasten toiveet voidaan ottaa huomioon.&rdquo;&nbsp;</p><p>Suomessa on laatulupaukseton koulu. Laatulupaus edellyttäisi lupausta koulun kokonaisvaltaisesta vuorovaikutteisesta laadunhallinnasta. Laadunhallinnassa korostetaan dynaamisia prosesseja, ei vain tuotoksia. Laadukas &nbsp;yhdessä tekemi-nen tarkoittaa pelkkää yhteistyötä syvempää vuorovaikutusta. &nbsp;Siihen kuuluu &rdquo;kaikki voittaa&rdquo; keskustelut, toisten kuunteleminen ja auttaminen, jotka ovat yhdessä tekemisen edellytys. Jos koulun vuorovaikutus, kommunikointi ja yhdessä tekeminen eivät suju, niin eivät suju myöskään yksilöiden, ryhmien ja koko koulun vastuu laadunhallinnasta. &nbsp;Laatulupaus kertoo, mitä lapsi, nuori ja hänen perheensä voivat kohtuudella odottaa saavansa koululta. Tärkeintä on, että koulun laatupolitiikka on sen itsensä näköinen ja uskottava. Laatupolitiikka voidaan ilmaista myös organisaation toiminta-ajatuksessa tai vastaavassa dokumentissa. Laatupolitiikka konkretisoituu asiakkaille annetussa laatulupauksessa. Laatulupaus tuo esiin myös yksilön tai työyhteisön tahtotilan laadun aikaansaamiseksi. Lupauksen tai palvelusitoumuksen antajana voi toimia esimerkiksi valtuusto, lasten ja nuorten palveluita toteuttava kunnan lautakunta, työyhteisö tai työntekijä. Laatulupaus voi liittyä palvelujen saatavuuteen, palveluaikoihin, tiedon saatavuuteen, yhteistyöhön ja asiakkaan kohtaamiseen sekä osallisuuteen omassa palvelukokonaisuudessaan. Oikein asetettu lupaus lisää selkeyttä toiminnan tarkoitusperiin sekä vahvistaa luottamusta työyhteisön haluun tehdä hyvää työtä lasten, nuorten ja heidän perheidensä ja yhteiskunnan parhaaksi &ndash; edellyttäen, että lupaus pidetään.Uusissa peruskoulu asiakirjoissa on kuvattu lukuisia tavoitteita, mutta niitä ei ole millään tavalla avattu laadun näkökulmasta, puhumattakaan, että ne olisi annettu laatulupauksena. Suuria yhteiskunnallisia haasteita on paljon, ja niihin on löydettävä vastauksia peruskoulua uudistettaessa: - miten lapset ja nuoret tottuvat käymään toisia kuuntelevaa ja argumentointiin eikä henkilökohtai-suuksiin perustuvaa kiihkotonta keskustelua myös vaikeista aiheista ja erimielisyyksistä, - miten lapset ja nuoret oppivat ajattelemaan perusteellisesti ja taitavasti sekä arvioimaan kriittisesti ja itsereflektiivisesti myös omaa ajatteluaan, maailmankuvaansa ja elämyksiään siten, ettei koeta tarvetta takertua ensimmäisenä houkutteleviin kärjistettyihin mielipiteisiin, joilla on vahva tunteen-omainen vetovoima, - miten lapset ja nuoret saavat valmiuksia ja puolustuskykyä arvioida yhä kiivaammin mediasta ja muualta ympäristöstä heihin kohdistuvaa viestien ja vaikutteiden tulvaa, - miten lapset ja nuoret oppivat rakentamaan yhdessä toisten kanssa omaa maailmankuvaansa ja arvojaan, tavoitellen hyvää elämää ja moraalisesti oikeutettua toimintaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koulun uudelleen resurssointi on ollut päivän sana. Mihin resurssoinnin sitten tulisi kohdistua? Uusissa peruskoulu asiakirjoissa on kuvattu lukuisia tavoitteita, mutta niitä ei ole millään tavalla avattu laadun näkökulmasta, puhumattakaan, että ne olisi annettu laatulupauksena. Suuria yhteiskunnallisia haasteita on paljon, ja niihin on löydettävä vastauksia peruskoulua uudistettaessa: - miten lapset ja nuoret tottuvat käymään toisia kuuntelevaa ja argumentointiin eikä henkilökohtai-suuksiin perustuvaa kiihkotonta keskustelua myös vaikeista aiheista ja erimielisyyksistä, - miten lapset ja nuoret oppivat ajattelemaan perusteellisesti ja taitavasti sekä arvioimaan kriittisesti ja itsereflektiivisesti myös omaa ajatteluaan, maailmankuvaansa ja elämyksiään siten, ettei koeta tarvetta takertua ensimmäisenä houkutteleviin kärjistettyihin mielipiteisiin, joilla on vahva tunteen-omainen vetovoima, - miten lapset ja nuoret saavat valmiuksia ja puolustuskykyä arvioida yhä kiivaammin mediasta ja muualta ympäristöstä heihin kohdistuvaa viestien ja vaikutteiden tulvaa, - miten lapset ja nuoret oppivat rakentamaan yhdessä toisten kanssa omaa maailmankuvaansa ja arvojaan, tavoitellen hyvää elämää ja moraalisesti oikeutettua toimintaa.

Miksi sitten laadun ohjausjärjestelmä ja koulun laadun kehittäminen ontuu? Suomen Kuntaliiton kanta on paljon puhuva.  Liiton lausunnon mukaan ”Koulutus- ja tutkimus vuosina 2011–2016 kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi edistää perusopetuksen laatukriteerien käyttöön-ottoa mm. valtionavustuksin sekä järjestämällä koulutusta alueellisen yhteistyön edistämiseksi perusopetuksen laatutyössä. Lisäksi perusopetuksen laatukriteerit päivitetään ja niihin sisällytetään mm. aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulujen kerhotoiminnan laatukriteerit. Kuntaliitto  esittää pyydettynä lausuntonaan Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukortteja valmistelevan muistiosta seuraavaa.” (Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle 30.5.2012, dnro 1795/90/2012, Kurt Torsell.)

”Kuntaliitto pitää tärkeänä laatutyön toteuttamista kunnissa ja opetustoimessa. Organisaatioiden omat laatujärjestelmät ja itsearviointi ovat organisaation johtamisen välineitä, johon kansallisen tason ohjein ja suosituksin ei tule puuttua. Kuntien toimintaa ohjataan lainsäädännöllä, laatukriteerit eivät ole ohjauksen väline.  

Kuntaliitto ei näe tarpeellisena opetuksen laatukriteereiden laajentamista. Aamu- ja iltapäivätoi-minnan valtakunnallisesta yhdenmukaisuudesta ja toiminnan sisällöstä säädetään perusopetuslaissa ja määrätään aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteissa. Kuntaliitto katsoo, että nämä ovat riittävät normit laadun turvaamiseksi. 

Kuntaliitto korostaa, että opetuksen järjestäjä päättää, käyttääkö ja miten käyttää perusopetuksen laatukriteereitä oman toimintansa laadun arvioinnissa ja kehittämisessä. Opetuksen laatutyön tulee perustua kunnissa tehtyihin päätöksiin laadunarvioinnin toteuttamisesta. Tässä on otettava huomioon myös se, että jo lainsäädäntö, arviointivelvoitteineen ja opetussuunnitelman perusteet asettavat valtakunnalliset tavoitteet ja reunaehdot opetuksen järjestämiseksi. Laatukriteereiden käyttöönoton tukeminen avustuksilla on paikoittain saattanut tuottaa hyviä tuloksia, mutta jos kunnassa on jo tehty ja tehdään hyvää laatutyötä tämän ohjauksen ulkopuolella, siihen ei erillistä rahoitusta saada. Lisäksi kunnan tarve voi olla myös kehittää jotakin muuta kuin mitä kriteereissä on. Kuntaliitto toteaa että kerhotoimintaa on saatu elvytettyä valtionavustuksen voimin, mutta on olemassa riski, että toiminta vähenee huomattavasti jos valtionavustusten tasoa ja jatkuvuutta ei pystytä turvaamaan.  Kuntaliitto näkee myös tärkeänä huomata, että suuri osa aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä kerhotoiminnan palvelujentuottajista eivät ole kunnallisia, vaan muita toimijoita. Vaikka kunta vastaa kokonaisuudesta on huomioitava, että ulkopuolisiin palvelujentuottajiin ei aina ole tarkoituksenmukaista soveltaa kyseisiä aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukortteja, jotta palvelujen monipuolisuus ja lasten toiveet voidaan ottaa huomioon.” 

Suomessa on laatulupaukseton koulu. Laatulupaus edellyttäisi lupausta koulun kokonaisvaltaisesta vuorovaikutteisesta laadunhallinnasta. Laadunhallinnassa korostetaan dynaamisia prosesseja, ei vain tuotoksia. Laadukas  yhdessä tekemi-nen tarkoittaa pelkkää yhteistyötä syvempää vuorovaikutusta.  Siihen kuuluu ”kaikki voittaa” keskustelut, toisten kuunteleminen ja auttaminen, jotka ovat yhdessä tekemisen edellytys. Jos koulun vuorovaikutus, kommunikointi ja yhdessä tekeminen eivät suju, niin eivät suju myöskään yksilöiden, ryhmien ja koko koulun vastuu laadunhallinnasta.  Laatulupaus kertoo, mitä lapsi, nuori ja hänen perheensä voivat kohtuudella odottaa saavansa koululta. Tärkeintä on, että koulun laatupolitiikka on sen itsensä näköinen ja uskottava. Laatupolitiikka voidaan ilmaista myös organisaation toiminta-ajatuksessa tai vastaavassa dokumentissa. Laatupolitiikka konkretisoituu asiakkaille annetussa laatulupauksessa. Laatulupaus tuo esiin myös yksilön tai työyhteisön tahtotilan laadun aikaansaamiseksi. Lupauksen tai palvelusitoumuksen antajana voi toimia esimerkiksi valtuusto, lasten ja nuorten palveluita toteuttava kunnan lautakunta, työyhteisö tai työntekijä. Laatulupaus voi liittyä palvelujen saatavuuteen, palveluaikoihin, tiedon saatavuuteen, yhteistyöhön ja asiakkaan kohtaamiseen sekä osallisuuteen omassa palvelukokonaisuudessaan. Oikein asetettu lupaus lisää selkeyttä toiminnan tarkoitusperiin sekä vahvistaa luottamusta työyhteisön haluun tehdä hyvää työtä lasten, nuorten ja heidän perheidensä ja yhteiskunnan parhaaksi – edellyttäen, että lupaus pidetään.Uusissa peruskoulu asiakirjoissa on kuvattu lukuisia tavoitteita, mutta niitä ei ole millään tavalla avattu laadun näkökulmasta, puhumattakaan, että ne olisi annettu laatulupauksena. Suuria yhteiskunnallisia haasteita on paljon, ja niihin on löydettävä vastauksia peruskoulua uudistettaessa: - miten lapset ja nuoret tottuvat käymään toisia kuuntelevaa ja argumentointiin eikä henkilökohtai-suuksiin perustuvaa kiihkotonta keskustelua myös vaikeista aiheista ja erimielisyyksistä, - miten lapset ja nuoret oppivat ajattelemaan perusteellisesti ja taitavasti sekä arvioimaan kriittisesti ja itsereflektiivisesti myös omaa ajatteluaan, maailmankuvaansa ja elämyksiään siten, ettei koeta tarvetta takertua ensimmäisenä houkutteleviin kärjistettyihin mielipiteisiin, joilla on vahva tunteen-omainen vetovoima, - miten lapset ja nuoret saavat valmiuksia ja puolustuskykyä arvioida yhä kiivaammin mediasta ja muualta ympäristöstä heihin kohdistuvaa viestien ja vaikutteiden tulvaa, - miten lapset ja nuoret oppivat rakentamaan yhdessä toisten kanssa omaa maailmankuvaansa ja arvojaan, tavoitellen hyvää elämää ja moraalisesti oikeutettua toimintaa.

]]>
0 http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275163-kuntaliitto-vastustaa-koulun-laadun-kehittamista#comments Koulu kulttuuri Laatu Opetus Sun, 28 Apr 2019 08:42:48 +0000 Juhani Räsänen http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275163-kuntaliitto-vastustaa-koulun-laadun-kehittamista
Kanada vapauttaa kannabiksen http://onnikorkeaniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274924-kanada-vapauttaa-kannabiksen <p>Pitkään huumeena pidetty kasvi marihuana eli kannabis on vapautettu Kanadassa vapaaseen käyttöön. Kulttuurin harrastajat pääsevät huokaisemaan helpotuksesta ja verohallinto kuittaa 400 miljoonan eli useiden satojen miljoonien eurojen tulot. Toisia on saattanut jännittää vaikutus yhteiskuntaan. Asiaa yhteiskunnallisesti pohtineena herää ylenkin uutisoimasta tapahtumasta muutamia ajatuksia.</p><p>Mikä on kannabiksen syvempi tarkoitus ja liittyykö se huumeisiin? Alunperinkin aineiden käyttäjien aiheuttamat sivuongelmat yhteiskunnalle katsotaan niin sanottujen rikollisien syyksi. Puhutaan laillisen kannabiksen käytöstä ja sen vaikutuksien oikeaoppisesta opetuksesta ja valistuksesta. Tässä ei synny ongelmia. Tästä tulee johtopäätös. Lailliset kulutusaineet ovat eri asia, kuin huumeet. Monesti markkinointi syö tilaa valistukselta. Harvoin markkinoinnissa kannetaan isän tai äidin vastuuta. Yleisesti markkinoinnissa on tärkeää ostopäätöksen herättäminen ja normaalissa kaupanteossa tämä ei ole ongelma. Miten huumeiden markkinointi eroaa laillisesta markkinoinnista? Ero on suuri.</p><p>Ajatellen asiaa neutraalisti. Onko kaiken aikuiselle kielletyn seuraukset yksinkertaisia? Toisen elämän tai kulttuurin valinnut, joko alistetaan, nujerretaan tai pakotetaan, jopa väkivaltaiseen kapinaan. Tämä on tietysti ongelma huumesodassa. Ihmiset eivät tiedä, että huumeet ovat vaarallisia. Toiset taas haluavat sotia. Mitään syytä väkivaltaan ei tietenkään ole ja tästä juontaa kysymys. Johtuuko väkivalta ja varkaudet huumeista? Jonkun päässä on paha pakkomielle. Pahimpien huumesotien alueilla konflikti ajautuu pahimmassa tapauksessa molemmin puolisiin tappoihin.</p><p>Itseäni kiinnostaa ryhmät, jotka nujerretaan. Milloin ihmiset oppivat, että huumeet ovat poliisi asia? Aikuisia ihmisiä, joilla on kaikki kunnossa, mutta heidän elämäntapansa on hieman erilainen. Nujerrettu oikeus elämään ja ehkä ei kumminkaan. Tämmöinen toiminta tekee pahimmillaan pitkäaikaisia traumoja ja suuria pettymyksiä. Sinua ei hyväksytä semmoisena kuin olet. Lähtökohtaisestikaan en näe mitään hyvää seurausta pakolliselle laille. Mikäli lopetat, tapahtuu se alistamisen pakosta ja sille ei ole paljoa hurraamista. Tässä onkin haistettavissa ongelmallisia tilanteita.</p><p>Mihin on mennyt usko? Osaako ihminen tehdä itse valintoja? Saako ihminen tehdä itse valintoja? Entä omaa elämää koskevat valinnat? Mitä hyvää voi seurata siitä, että aikuisen ei anna tehdä itse omia valintojaan omaa elämäänsä koskien? Nämä ajatukset saattavat siivitellä joukkojen mukana. Mitä valintoja täällä nyt ylipäätänsä kuuluu tehdä? Osaako joku neuvoa?</p><p>Asialla on toki monta puolta. Valinnalla on vähintään nurja ja oikea puoli ja se kolmas puoli. Siis vähintäänkin. Kanadassa kannabis tekee kauppaansa. Mitä se tosin meille kuuluu? Uutisien virtaa vai kenties joku uusi trendi? Kanadassa on tosin muutenkin kaikkea omituista. Kuka oikeastaan tietää Kanadasta mitään? Kaupantekoa rehellisesti ja rehellisin keinoin. Onkohan sekin markkinointikikka? Kanada vapauttaa kannabiksen. Suomi vapauttaa sokeriherneen.</p><p>Mitä on tämä molemmin puolisiin tappoihin ajautunut konflikti? Onko kysymyksessä muutenkaan mitään muuta, kuin kyllästyneiden poliitikkojen ja raihnaisten elämäänsä kyllästyneiden ihmisten ja härskisti häiriintyneiden rikollisten tapa viekoitella viattomia maailman tuuliin. Ketä oikeastaan kiinnostaa? Missä on hyvän maun raja? Onko molemmin puolin oleva toiminta myrskytuulen kaltaista, joka puhkeaa lopulliseen myrskyyn ja kuolemaan. Veriseen appelsiinin makuiseen kuolemaan.</p><p>Mistä johtuu tämä molemmin puolin tappoihin johtuva konflikti? Huumeista ja huumeiden käyttäjistäkö? Neuvojat kertovat, että mikä on mahdollista ja mikä ei. Nämä ajatukset ja nämä ristiriidat ovat polttoaineena tappoihin ja polttoaineena sotaan. Mitkä neuvojat ja miten tämä liittyy Kanadaan? Evoluutiossa olevaa kehitystä ja kehityksen kulkua. Huolia ja murheita ja yhteiskunnan turvaverkostoja. Kaikesta päätellen voimme varmaan ostaa sen, että olemme oppineet kokemuksesta.</p><p>Voimme hyvillä mielin painaa päämme tyynyyn ja ostaa huomisen päivän olemuksen kokemusta rikkaampana. Olemuksen, joka kertoo politiikasta, lain voimasta ja elämästä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pitkään huumeena pidetty kasvi marihuana eli kannabis on vapautettu Kanadassa vapaaseen käyttöön. Kulttuurin harrastajat pääsevät huokaisemaan helpotuksesta ja verohallinto kuittaa 400 miljoonan eli useiden satojen miljoonien eurojen tulot. Toisia on saattanut jännittää vaikutus yhteiskuntaan. Asiaa yhteiskunnallisesti pohtineena herää ylenkin uutisoimasta tapahtumasta muutamia ajatuksia.

Mikä on kannabiksen syvempi tarkoitus ja liittyykö se huumeisiin? Alunperinkin aineiden käyttäjien aiheuttamat sivuongelmat yhteiskunnalle katsotaan niin sanottujen rikollisien syyksi. Puhutaan laillisen kannabiksen käytöstä ja sen vaikutuksien oikeaoppisesta opetuksesta ja valistuksesta. Tässä ei synny ongelmia. Tästä tulee johtopäätös. Lailliset kulutusaineet ovat eri asia, kuin huumeet. Monesti markkinointi syö tilaa valistukselta. Harvoin markkinoinnissa kannetaan isän tai äidin vastuuta. Yleisesti markkinoinnissa on tärkeää ostopäätöksen herättäminen ja normaalissa kaupanteossa tämä ei ole ongelma. Miten huumeiden markkinointi eroaa laillisesta markkinoinnista? Ero on suuri.

Ajatellen asiaa neutraalisti. Onko kaiken aikuiselle kielletyn seuraukset yksinkertaisia? Toisen elämän tai kulttuurin valinnut, joko alistetaan, nujerretaan tai pakotetaan, jopa väkivaltaiseen kapinaan. Tämä on tietysti ongelma huumesodassa. Ihmiset eivät tiedä, että huumeet ovat vaarallisia. Toiset taas haluavat sotia. Mitään syytä väkivaltaan ei tietenkään ole ja tästä juontaa kysymys. Johtuuko väkivalta ja varkaudet huumeista? Jonkun päässä on paha pakkomielle. Pahimpien huumesotien alueilla konflikti ajautuu pahimmassa tapauksessa molemmin puolisiin tappoihin.

Itseäni kiinnostaa ryhmät, jotka nujerretaan. Milloin ihmiset oppivat, että huumeet ovat poliisi asia? Aikuisia ihmisiä, joilla on kaikki kunnossa, mutta heidän elämäntapansa on hieman erilainen. Nujerrettu oikeus elämään ja ehkä ei kumminkaan. Tämmöinen toiminta tekee pahimmillaan pitkäaikaisia traumoja ja suuria pettymyksiä. Sinua ei hyväksytä semmoisena kuin olet. Lähtökohtaisestikaan en näe mitään hyvää seurausta pakolliselle laille. Mikäli lopetat, tapahtuu se alistamisen pakosta ja sille ei ole paljoa hurraamista. Tässä onkin haistettavissa ongelmallisia tilanteita.

Mihin on mennyt usko? Osaako ihminen tehdä itse valintoja? Saako ihminen tehdä itse valintoja? Entä omaa elämää koskevat valinnat? Mitä hyvää voi seurata siitä, että aikuisen ei anna tehdä itse omia valintojaan omaa elämäänsä koskien? Nämä ajatukset saattavat siivitellä joukkojen mukana. Mitä valintoja täällä nyt ylipäätänsä kuuluu tehdä? Osaako joku neuvoa?

Asialla on toki monta puolta. Valinnalla on vähintään nurja ja oikea puoli ja se kolmas puoli. Siis vähintäänkin. Kanadassa kannabis tekee kauppaansa. Mitä se tosin meille kuuluu? Uutisien virtaa vai kenties joku uusi trendi? Kanadassa on tosin muutenkin kaikkea omituista. Kuka oikeastaan tietää Kanadasta mitään? Kaupantekoa rehellisesti ja rehellisin keinoin. Onkohan sekin markkinointikikka? Kanada vapauttaa kannabiksen. Suomi vapauttaa sokeriherneen.

Mitä on tämä molemmin puolisiin tappoihin ajautunut konflikti? Onko kysymyksessä muutenkaan mitään muuta, kuin kyllästyneiden poliitikkojen ja raihnaisten elämäänsä kyllästyneiden ihmisten ja härskisti häiriintyneiden rikollisten tapa viekoitella viattomia maailman tuuliin. Ketä oikeastaan kiinnostaa? Missä on hyvän maun raja? Onko molemmin puolin oleva toiminta myrskytuulen kaltaista, joka puhkeaa lopulliseen myrskyyn ja kuolemaan. Veriseen appelsiinin makuiseen kuolemaan.

Mistä johtuu tämä molemmin puolin tappoihin johtuva konflikti? Huumeista ja huumeiden käyttäjistäkö? Neuvojat kertovat, että mikä on mahdollista ja mikä ei. Nämä ajatukset ja nämä ristiriidat ovat polttoaineena tappoihin ja polttoaineena sotaan. Mitkä neuvojat ja miten tämä liittyy Kanadaan? Evoluutiossa olevaa kehitystä ja kehityksen kulkua. Huolia ja murheita ja yhteiskunnan turvaverkostoja. Kaikesta päätellen voimme varmaan ostaa sen, että olemme oppineet kokemuksesta.

Voimme hyvillä mielin painaa päämme tyynyyn ja ostaa huomisen päivän olemuksen kokemusta rikkaampana. Olemuksen, joka kertoo politiikasta, lain voimasta ja elämästä.

]]>
0 http://onnikorkeaniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274924-kanada-vapauttaa-kannabiksen#comments Eripura kannabis kulttuuri Marihuana Mon, 22 Apr 2019 21:13:53 +0000 Onni Korkeaniemi http://onnikorkeaniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274924-kanada-vapauttaa-kannabiksen
Kokoomuksesta sivistyspuolue http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue <p>Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Olemme kulttuuriolentoja, jotka kaipaavat arkisen aherruksen rinnalle henkisyyttä: tarinoita, runoutta, filosofiaa, tiedettä ja uskonnollisuutta.&nbsp;<br /><br />Kaikki nämä perimmäisen merkityksellisyyden tunnetta tarjoavat asiat edellyttävät vapautta: ajatuksen, hengen ja tutkimuksen vapautta. Ilman vapautta ei ole kulttuuria eikä sivistystä.<br /><br />Sivistys on myös sitä, että on avoin uusille vaikutteille ja osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää asioita monesta näkökulmasta, ei vain omastaan. Sivistys lisää empatiakykyä ja vieraiden kulttuurien ymmärtämistä.<br /><br />Suomi on aina ollut osa Eurooppaa ja maamme kulttuuri on olennaisesti eurooppalaista. Aleksis Kivi sai vaikutteita Cervantesilta ja Shakespearelta, Sibelius muun muassa Brucknerilta ja Wagnerilta. Helene Schjerfbeck asui Ranskassa ja Englannissa, opiskeli, imi kansainvälisiä vaikutteita taiteeseensa.<br /><br />Nykykirjailijoistamme Sofi Oksasen menestys selittynee suurelta osin sillä, että Oksanen kirjoittaa Viron, Neuvostoliiton ja Venäjän historiasta ja nykypäivästä omaan perhehistoriaansa nojaten. Taide on aina ollut kansainvälistä: kansallisromantiikkamme on aikoinaan syntynyt yleiseurooppalaisista vaikutteista. Suomi ei koskaan ole ollut erillinen kulttuurisaareke vaan jatkuvassa dynaamisessa vuoropuhelussa Euroopan suurten keskusten kanssa.<br /><br />Olen itsekin innokas lukija, pidän teatterista, elokuvista, musiikista, urheilusta, ja tutkimusta tehneenä tietokirjailijana luonnollisesti ymmärrän kirjastolaitoksen ja laadukkaan perustutkimuksen keskeisyyden maamme kukoistavalle kulttuurielämälle. Yliopistojen perusrahoitus on tulevalla hallituskaudella turvattava.<br /><br />Koulutuksen ja kulttuurin tukeminen on lähellä sydäntäni. Säätelyä ja byrokratiaa purkamalla kulttuurin ja tieteen yksityistä tukemista pitäisi olennaisesti helpottaa, jotta yhteiskunnan tarjoaman tuen rinnalle nousisi mahdollisimman rikas vaihtoehtojen kirjo.<br /><br />Kansanedustajana kulttuurin tukeminen on minulle suorastaan omantunnonkysymys. Haluan ylläpitää sekä edistää vanhaa ja kunniakasta sivistysporvariperinnettä, joka on valitettavan kauan ollut puolueessamme unohduksissa.&nbsp;<br /><br />Kokoomuksesta on tehtävä taas vakavasti otettava kulttuuri- ja sivistyspuolue.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Olemme kulttuuriolentoja, jotka kaipaavat arkisen aherruksen rinnalle henkisyyttä: tarinoita, runoutta, filosofiaa, tiedettä ja uskonnollisuutta. 

Kaikki nämä perimmäisen merkityksellisyyden tunnetta tarjoavat asiat edellyttävät vapautta: ajatuksen, hengen ja tutkimuksen vapautta. Ilman vapautta ei ole kulttuuria eikä sivistystä.

Sivistys on myös sitä, että on avoin uusille vaikutteille ja osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää asioita monesta näkökulmasta, ei vain omastaan. Sivistys lisää empatiakykyä ja vieraiden kulttuurien ymmärtämistä.

Suomi on aina ollut osa Eurooppaa ja maamme kulttuuri on olennaisesti eurooppalaista. Aleksis Kivi sai vaikutteita Cervantesilta ja Shakespearelta, Sibelius muun muassa Brucknerilta ja Wagnerilta. Helene Schjerfbeck asui Ranskassa ja Englannissa, opiskeli, imi kansainvälisiä vaikutteita taiteeseensa.

Nykykirjailijoistamme Sofi Oksasen menestys selittynee suurelta osin sillä, että Oksanen kirjoittaa Viron, Neuvostoliiton ja Venäjän historiasta ja nykypäivästä omaan perhehistoriaansa nojaten. Taide on aina ollut kansainvälistä: kansallisromantiikkamme on aikoinaan syntynyt yleiseurooppalaisista vaikutteista. Suomi ei koskaan ole ollut erillinen kulttuurisaareke vaan jatkuvassa dynaamisessa vuoropuhelussa Euroopan suurten keskusten kanssa.

Olen itsekin innokas lukija, pidän teatterista, elokuvista, musiikista, urheilusta, ja tutkimusta tehneenä tietokirjailijana luonnollisesti ymmärrän kirjastolaitoksen ja laadukkaan perustutkimuksen keskeisyyden maamme kukoistavalle kulttuurielämälle. Yliopistojen perusrahoitus on tulevalla hallituskaudella turvattava.

Koulutuksen ja kulttuurin tukeminen on lähellä sydäntäni. Säätelyä ja byrokratiaa purkamalla kulttuurin ja tieteen yksityistä tukemista pitäisi olennaisesti helpottaa, jotta yhteiskunnan tarjoaman tuen rinnalle nousisi mahdollisimman rikas vaihtoehtojen kirjo.

Kansanedustajana kulttuurin tukeminen on minulle suorastaan omantunnonkysymys. Haluan ylläpitää sekä edistää vanhaa ja kunniakasta sivistysporvariperinnettä, joka on valitettavan kauan ollut puolueessamme unohduksissa. 

Kokoomuksesta on tehtävä taas vakavasti otettava kulttuuri- ja sivistyspuolue.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
12 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue#comments Koulutus kulttuuri Sivistys Sivistysporvari Vapaus Fri, 12 Apr 2019 09:01:39 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue
Suomi vuonna 2050 http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274108-suomi-vuonna-2050 <p>A-studio kysyi puoluejohtajilta, minkälaisena he näkevät Suomen vuonna 2050. Tässä vastaukseni, jota Ylen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10724736">tulevaisuusasiantuntijat pitivät edistyksellisenä.</a></p><p>Millaista <strong>koulua</strong> suomalaiset käyvät?</p><p>Koulutus on maksutonta varhaiskasvatuksesta toiselle ja kolmannelle asteelle. Valtio teettää oppimateriaalit asiantuntijoilla ja ne ovat ilmaisia ja vapaasti kopioitavissa. Vapaaehtoiset asiantuntijat pitävät kouluissa erikoisopetuspäiviä, jotka kokoavat tietystä aiheesta kiinnostuneet oppilaat eri puolilta kaupunkia yhteen.</p><p>Miten suomalaiset <strong>liikkuvat</strong>? (liikennevälineet ja -järjestelmä)?</p><p>Liikkuminen pohjautuu vähäpäästöiseen sähköön ja vähäpäästöisellä sähköllä tuotettuihin polttoaineisiin. Suoraan sähköllä toimivat junat ja sähköautot, lentoliikenne ja hybridiautot käyttävät myös vähäpäästöisiä polttoaineita &ndash; ellei akkuteknologiassa ole tapahtunut suurta harppausta.</p><p>Koska asutus on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin asemien lähelle, ovat kaupunkeja yhdistävät luotijunat suosituin pitkän matkan liikkumisen muoto. Asumisen ja työnteon keskittyminen kaupunkeihin on parantanut valtion taloustilannetta runsaasti, ja joukkoliikenne avainreiteillä on maksutonta.</p><p>Mitä suomalaiset<strong> syövät</strong>? (ravinnontuotanto ja &nbsp;-kulutus)?</p><p>Suomalaiset syövät pääosin terveellistä ja herkullista kasvisruokaa. Jotkut syövät luonnollisen kaltaista synteettistä lihaa ja kalaa. Eläintuotannon poistuessa on paljon peltoalaa vapautunut ja metsitetty hiilinieluina toimiviksi luonnonsuojelualueiksi ja virkistyskäyttöön.</p><p>Miten suomalaiset <strong>hoitavat terveyttään</strong>? (terveydenhoitojärjestelmä, elämäntavat)?</p><p>Ruoka on terveellistä kasvisruokaa, jossa on paljon luonnollisia vitamiineja. Ihmiset saavat geeneihinsä ja elämäntapoihinsa mahdollisimman hyvin sopivan heille räätälöidyn dieetin.</p><p>Terveydenhuoltojärjestelmä on tasa-arvoisempi kuin nyt, koska se keskittyy erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten varhaiseen tukemiseen.</p><p>Mielenterveyttä, fyysistä terveyttä ja sosiaalisia tekijöitä kuten yksinäisyyttä tai työttömyytta käsitellään kokonaisuutena. Olisikin parempi puhua kokonaisuudesta &quot;yhteiskunnan tukipalvelut&quot;, kuin pelkästä terveydenhuollosta.</p><p>Perusterveydenhoidossa on valinnanvapaus niin, että jos hoito on hyväksytty yhteiskunnan korvattavaksi voi itse valita mm. jonotustilanteen perusteella hoidetaanko asia julkisella vai yksityisellä puolella.</p><p>Miten suomalaiset<strong> pitävät yhteyttä, hankkivat tietoa ja viihdyttävät</strong> itseään? (teknologian ja sen sovellusten kehitys)?</p><p>Tietokoneet on integroitu suoraan aivoihin, eikä esimerkiksi erillistä näyttöä tarvita kun kuva tulee suoraan näköhermoon. Osa ihmisistä elää pitkälti virtuaalitodellisuudessa, osa taas on kieltäytynyt aivo-integraatiosta ja keskittyy luonnolliseen elämään mitä tietokoneet vain huomaamattomasti avustavat, eivät häiritse.</p><p>Miten suomalaiset <strong>tekevät päätöksiä</strong>? (demokratia, puoluejärjestelmä, ylikansallinen päätöksenteko)?</p><p>Käytössä on hybrididemokratiamalli: &nbsp;</p><ol><li><p>Jokaisella edustajalla on niin monta ääntä kuin hänellä on äänestäjiä. Eli 12 543 äänestäjän edustaja äänestää 12 543 äänellä.</p></li><li><p>Äänestäjä voi halutessaan siirtää äänensä toiselle edustajalle tai ehdokkaalle. Aiemmalla edustajalla on silloin yksi ääni vähemmän ja uudella yksi enemmän. Kerran vuodessa ne edustajat, joilla on vähemmän ääniä kuin valitsematta jääneillä ehdokkailla vaihdetaan.</p></li><li><p>Jos äänestäjälle tietty eduskunnan äänestys on tärkeä, voi hän käyttää äänensä siinä suoraan. Silloin hänen edustajallaan on kyseisessä äänestyksessä yksi ääni vähemmän.</p></li></ol><p>Sama malli on otettu käyttöön EU:n parlamentissa. EU:n hallintoa on yksinkertaistettu ja myös komission sekä Eurooppa-neuvoston johtajat valitaan hybrididemokratialla.</p><p>YK:n rooli on kasvanut ja sille ollaan siirtämässä lisää valtaa, jotta maailman asioista voidaan päättää kaikki tasapuolisesti huomioon ottaen.</p><p>Miten suomalaisia <strong>verotetaan</strong>?</p><p>Kaikilla suomalaisilla on automaattinen perustulo. Alle 18 vuotiaiden perustulo on pienempi, lapsilisän kaltainen tulonsiirto. Veroprosentit ovat samat ansio-, osinko- ja myyntivoittotuloille. Kaikkia tuloja verotetaan kaksiportaisella tasaverolla, joka tuottaa perustulon kanssa halutun progressiokäyrän. Esimerkiksi kaikesta tulosta tiettyyn rajaan asti maksetaan 10% ja rajan yli 40%. Yritystuet, yritysten verohuojennukset ja yksityishenkilöiden verovähennykset on laajalti poistettu, ja kaikkien verotusta alennettu vastineeksi tasa-arvoisesti.</p><p>Verokeinottelu- ja suunnittelu on käytännössä hävinnyt koska järjestelmä on niin yksinkertainen ja tasa-arvoinen, ettei porsaanreikiä löydy eikä konsulteilla ole tehtävää.</p><p>Miten suomalaiset <strong>huolehtivat ympäristöstään</strong>?</p><p>Energiantuotanto on erittäin vähäpäästöistä. Lihantuotannon tarvitsemaa peltoalaa on metsitetty luonnonsuojelualueiksi. Kasvihuoneilmiön myötä ilmastomme on lämpimämpi ja pakolaisia on tullut lisää, mutta koska päästöjä on alennettu kovalla työllä elää toivo, että vuosisadan loppuun povattu katastrofi voidaan välttää.</p><p>Miten suomalaisten <strong>energia</strong> tuotetaan?</p><p>Pääasiassa ydinvoimalla, jonka päästöt ovat yhtä pienet kuin tuulivoiman mutta tuotanto tasaista ja jatkuvaa. Suomella on mahdollisuus tulla Euroopan toiseksi Norjaksi eli energian suurviejäksi, paitsi että me voimme viedä erittäin vähäpäästöistä ja puhdasta ydinsähköä. Peruskalliossa riittää uraania ja toriumia ja voimme rakentaa tänne parikymmentä sarjatuotetuista pienreaktoreista koostuvaa voimalaa, ja vähentää Keski-Euroopankin päästöjä sinne suuntautuvalla sähkön viennillä. Rakentamalla polttoaineen rikastuslaitoksen voimme olla omavaraisia - ydinjätteen loppusijoitukseenhan meillä on jo ratkaisu, ellei jätettä käytetä uusien reaktorien polttoaineena.</p><p>Millaista on suomalaisten <strong>työelämä</strong>?</p><p>Työelämä on nykyistä joustavampaa työaikojen ja -paikkojen osalta&acute;. Suurin osa ihmisistä menee kuitenkin edelleen säännöllisesti työpaikalle tekemään töitä muiden kanssa samassa tilassa, koska se on tehokasta, luonnollista ja mukavaa.</p><p>Tehtaat toimivat melkein kokonaan roboteilla, mutta ihmiset tekevät työtä ihmisten kanssa &ndash;- aitoa empatiaa ja tunteita kokevaa tekoälyä ei olla onnistuttu kehittämään, vaikka sellaista on luvattu 1950-luvulta asti. Palveluammattien kirjo on nykyistä laajempi, ja entistä useampi elättää itsensä tuottamalla luovia sisältöjä ja kokemuksia.</p><p><strong>Millä suomalaiset elävät</strong>? (kansantalouden, tuotannon ja palvelujen kehitys)</p><p>Valtava tulonlähde on ollut laadukkaiden uusien asuinalueiden kaavoitus ja tonttien myynti asuntorakentamiseen maahanmuuttajille. Suomalainen teollisuus hyödyntää robotiikkaa ja luonnonvaroja tehokkaasti ja on kansainvälisesti kilpailukykyistä esimerkiksi ekoturismissa, koulutusviennissä ja yhteisöllisessä taiteessa. Pääosa kansasta on palveluammateissa, osa tuottaa luovia sisältöjä ammattimaisesti ja jotkut ovat perustulolla tekemässä hyväntekeväisyys- ja järjestötyötä.</p><p>Missä suomalaiset <strong>asuvat</strong>? ( maan alueiden, kaupunkien, maaseudun kehitys)</p><p>Väestö on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin, joissa asutus keskittyy asemien lähistölle. Korkealla ja laadukkaalla rakentamisella asuntoja on tarpeeksi, ihmiset ovat hyvin lähellä palveluja ja julkista liikennettä, ja talojen vieressä on laajat mahdollisimman luonnontilaiset virkistysalueet.&nbsp;&nbsp;</p><p>Korkeissa asuintaloissa voi olla ulkona parvekkeilla puita ja pensaita, jolloin ne toimivat puistoina itsekin.</p><p>Millainen suomalainen <strong>kulttuuri</strong> on? (perinteet/uudet virtaukset, maahanmuutto yms.)</p><p>Maahanmuutto on ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntynyt. Suomi on selvästi monikulttuurisempi, mutta ihmiset tulevat tänne pääasiassa tekemään töitä ja rakentamaan yhteiskuntaa kantaväestön kanssa. Suomen kansainvälistyminen on lisännyt maan innovatiivisuutta ja edistänyt vientiä. Suomalaiset vientiyritykset löytävät täältä helposti eri maista kotoisin olevia lahjakkaita työntekijöitä hoitamaan asiakaspalvelua ja myyntiä.</p><p>Miten Suomen <strong>puolustus</strong> hoidetaan?</p><p>EU:ssa on rakennettu vahva yhteinen puolustusorganisaatio, joka toimii myös Naton osana. Onneksi kansainväliset jännitteet ovat lieventyneet Venäjän ja Kiinan demokratiakehityksen ansiosta.</p><p>--</p><p>Voit äänestää edistyksen puolesta Helsingissä numerolla 67.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> A-studio kysyi puoluejohtajilta, minkälaisena he näkevät Suomen vuonna 2050. Tässä vastaukseni, jota Ylen tulevaisuusasiantuntijat pitivät edistyksellisenä.

Millaista koulua suomalaiset käyvät?

Koulutus on maksutonta varhaiskasvatuksesta toiselle ja kolmannelle asteelle. Valtio teettää oppimateriaalit asiantuntijoilla ja ne ovat ilmaisia ja vapaasti kopioitavissa. Vapaaehtoiset asiantuntijat pitävät kouluissa erikoisopetuspäiviä, jotka kokoavat tietystä aiheesta kiinnostuneet oppilaat eri puolilta kaupunkia yhteen.

Miten suomalaiset liikkuvat? (liikennevälineet ja -järjestelmä)?

Liikkuminen pohjautuu vähäpäästöiseen sähköön ja vähäpäästöisellä sähköllä tuotettuihin polttoaineisiin. Suoraan sähköllä toimivat junat ja sähköautot, lentoliikenne ja hybridiautot käyttävät myös vähäpäästöisiä polttoaineita – ellei akkuteknologiassa ole tapahtunut suurta harppausta.

Koska asutus on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin asemien lähelle, ovat kaupunkeja yhdistävät luotijunat suosituin pitkän matkan liikkumisen muoto. Asumisen ja työnteon keskittyminen kaupunkeihin on parantanut valtion taloustilannetta runsaasti, ja joukkoliikenne avainreiteillä on maksutonta.

Mitä suomalaiset syövät? (ravinnontuotanto ja  -kulutus)?

Suomalaiset syövät pääosin terveellistä ja herkullista kasvisruokaa. Jotkut syövät luonnollisen kaltaista synteettistä lihaa ja kalaa. Eläintuotannon poistuessa on paljon peltoalaa vapautunut ja metsitetty hiilinieluina toimiviksi luonnonsuojelualueiksi ja virkistyskäyttöön.

Miten suomalaiset hoitavat terveyttään? (terveydenhoitojärjestelmä, elämäntavat)?

Ruoka on terveellistä kasvisruokaa, jossa on paljon luonnollisia vitamiineja. Ihmiset saavat geeneihinsä ja elämäntapoihinsa mahdollisimman hyvin sopivan heille räätälöidyn dieetin.

Terveydenhuoltojärjestelmä on tasa-arvoisempi kuin nyt, koska se keskittyy erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten varhaiseen tukemiseen.

Mielenterveyttä, fyysistä terveyttä ja sosiaalisia tekijöitä kuten yksinäisyyttä tai työttömyytta käsitellään kokonaisuutena. Olisikin parempi puhua kokonaisuudesta "yhteiskunnan tukipalvelut", kuin pelkästä terveydenhuollosta.

Perusterveydenhoidossa on valinnanvapaus niin, että jos hoito on hyväksytty yhteiskunnan korvattavaksi voi itse valita mm. jonotustilanteen perusteella hoidetaanko asia julkisella vai yksityisellä puolella.

Miten suomalaiset pitävät yhteyttä, hankkivat tietoa ja viihdyttävät itseään? (teknologian ja sen sovellusten kehitys)?

Tietokoneet on integroitu suoraan aivoihin, eikä esimerkiksi erillistä näyttöä tarvita kun kuva tulee suoraan näköhermoon. Osa ihmisistä elää pitkälti virtuaalitodellisuudessa, osa taas on kieltäytynyt aivo-integraatiosta ja keskittyy luonnolliseen elämään mitä tietokoneet vain huomaamattomasti avustavat, eivät häiritse.

Miten suomalaiset tekevät päätöksiä? (demokratia, puoluejärjestelmä, ylikansallinen päätöksenteko)?

Käytössä on hybrididemokratiamalli:  

  1. Jokaisella edustajalla on niin monta ääntä kuin hänellä on äänestäjiä. Eli 12 543 äänestäjän edustaja äänestää 12 543 äänellä.

  2. Äänestäjä voi halutessaan siirtää äänensä toiselle edustajalle tai ehdokkaalle. Aiemmalla edustajalla on silloin yksi ääni vähemmän ja uudella yksi enemmän. Kerran vuodessa ne edustajat, joilla on vähemmän ääniä kuin valitsematta jääneillä ehdokkailla vaihdetaan.

  3. Jos äänestäjälle tietty eduskunnan äänestys on tärkeä, voi hän käyttää äänensä siinä suoraan. Silloin hänen edustajallaan on kyseisessä äänestyksessä yksi ääni vähemmän.

Sama malli on otettu käyttöön EU:n parlamentissa. EU:n hallintoa on yksinkertaistettu ja myös komission sekä Eurooppa-neuvoston johtajat valitaan hybrididemokratialla.

YK:n rooli on kasvanut ja sille ollaan siirtämässä lisää valtaa, jotta maailman asioista voidaan päättää kaikki tasapuolisesti huomioon ottaen.

Miten suomalaisia verotetaan?

Kaikilla suomalaisilla on automaattinen perustulo. Alle 18 vuotiaiden perustulo on pienempi, lapsilisän kaltainen tulonsiirto. Veroprosentit ovat samat ansio-, osinko- ja myyntivoittotuloille. Kaikkia tuloja verotetaan kaksiportaisella tasaverolla, joka tuottaa perustulon kanssa halutun progressiokäyrän. Esimerkiksi kaikesta tulosta tiettyyn rajaan asti maksetaan 10% ja rajan yli 40%. Yritystuet, yritysten verohuojennukset ja yksityishenkilöiden verovähennykset on laajalti poistettu, ja kaikkien verotusta alennettu vastineeksi tasa-arvoisesti.

Verokeinottelu- ja suunnittelu on käytännössä hävinnyt koska järjestelmä on niin yksinkertainen ja tasa-arvoinen, ettei porsaanreikiä löydy eikä konsulteilla ole tehtävää.

Miten suomalaiset huolehtivat ympäristöstään?

Energiantuotanto on erittäin vähäpäästöistä. Lihantuotannon tarvitsemaa peltoalaa on metsitetty luonnonsuojelualueiksi. Kasvihuoneilmiön myötä ilmastomme on lämpimämpi ja pakolaisia on tullut lisää, mutta koska päästöjä on alennettu kovalla työllä elää toivo, että vuosisadan loppuun povattu katastrofi voidaan välttää.

Miten suomalaisten energia tuotetaan?

Pääasiassa ydinvoimalla, jonka päästöt ovat yhtä pienet kuin tuulivoiman mutta tuotanto tasaista ja jatkuvaa. Suomella on mahdollisuus tulla Euroopan toiseksi Norjaksi eli energian suurviejäksi, paitsi että me voimme viedä erittäin vähäpäästöistä ja puhdasta ydinsähköä. Peruskalliossa riittää uraania ja toriumia ja voimme rakentaa tänne parikymmentä sarjatuotetuista pienreaktoreista koostuvaa voimalaa, ja vähentää Keski-Euroopankin päästöjä sinne suuntautuvalla sähkön viennillä. Rakentamalla polttoaineen rikastuslaitoksen voimme olla omavaraisia - ydinjätteen loppusijoitukseenhan meillä on jo ratkaisu, ellei jätettä käytetä uusien reaktorien polttoaineena.

Millaista on suomalaisten työelämä?

Työelämä on nykyistä joustavampaa työaikojen ja -paikkojen osalta´. Suurin osa ihmisistä menee kuitenkin edelleen säännöllisesti työpaikalle tekemään töitä muiden kanssa samassa tilassa, koska se on tehokasta, luonnollista ja mukavaa.

Tehtaat toimivat melkein kokonaan roboteilla, mutta ihmiset tekevät työtä ihmisten kanssa –- aitoa empatiaa ja tunteita kokevaa tekoälyä ei olla onnistuttu kehittämään, vaikka sellaista on luvattu 1950-luvulta asti. Palveluammattien kirjo on nykyistä laajempi, ja entistä useampi elättää itsensä tuottamalla luovia sisältöjä ja kokemuksia.

Millä suomalaiset elävät? (kansantalouden, tuotannon ja palvelujen kehitys)

Valtava tulonlähde on ollut laadukkaiden uusien asuinalueiden kaavoitus ja tonttien myynti asuntorakentamiseen maahanmuuttajille. Suomalainen teollisuus hyödyntää robotiikkaa ja luonnonvaroja tehokkaasti ja on kansainvälisesti kilpailukykyistä esimerkiksi ekoturismissa, koulutusviennissä ja yhteisöllisessä taiteessa. Pääosa kansasta on palveluammateissa, osa tuottaa luovia sisältöjä ammattimaisesti ja jotkut ovat perustulolla tekemässä hyväntekeväisyys- ja järjestötyötä.

Missä suomalaiset asuvat? ( maan alueiden, kaupunkien, maaseudun kehitys)

Väestö on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin, joissa asutus keskittyy asemien lähistölle. Korkealla ja laadukkaalla rakentamisella asuntoja on tarpeeksi, ihmiset ovat hyvin lähellä palveluja ja julkista liikennettä, ja talojen vieressä on laajat mahdollisimman luonnontilaiset virkistysalueet.  

Korkeissa asuintaloissa voi olla ulkona parvekkeilla puita ja pensaita, jolloin ne toimivat puistoina itsekin.

Millainen suomalainen kulttuuri on? (perinteet/uudet virtaukset, maahanmuutto yms.)

Maahanmuutto on ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntynyt. Suomi on selvästi monikulttuurisempi, mutta ihmiset tulevat tänne pääasiassa tekemään töitä ja rakentamaan yhteiskuntaa kantaväestön kanssa. Suomen kansainvälistyminen on lisännyt maan innovatiivisuutta ja edistänyt vientiä. Suomalaiset vientiyritykset löytävät täältä helposti eri maista kotoisin olevia lahjakkaita työntekijöitä hoitamaan asiakaspalvelua ja myyntiä.

Miten Suomen puolustus hoidetaan?

EU:ssa on rakennettu vahva yhteinen puolustusorganisaatio, joka toimii myös Naton osana. Onneksi kansainväliset jännitteet ovat lieventyneet Venäjän ja Kiinan demokratiakehityksen ansiosta.

--

Voit äänestää edistyksen puolesta Helsingissä numerolla 67. 

 

]]>
2 http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274108-suomi-vuonna-2050#comments Energia Kansanterveys kulttuuri Suomen tulevaisuus Työnteko Thu, 11 Apr 2019 17:19:10 +0000 Petrus Pennanen http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274108-suomi-vuonna-2050
Kulttuuri on yhteinen aarteemme http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273854-kulttuuri-on-yhteinen-aarteemme <p>Kulttuuri yhdistää ihmisiä. Vaikka kulttuurit ovat kautta aikain saaneet vaikutteita toisistaan, muuttuneet ajassa ja uudistuneet, yksi asiaa pysyy: kulttuurin yhdistävä voima. Yhteinen kieli ja tavat mahdollistavat sen, että ymmärrämme toisiamme ja voimme elää yhteisönä. Jo kansallisfilosofimme Snellman ymmärsi aikoinaan, että kieli ei ole vain väline, vaan siihen on sisäänrakennettu koko kansakunnan ajattelu.</p><p>Me siniset emme häpeä suomalaista kulttuuriamme, vaan pidämme sitä pienen kansakuntamme arvokkaana voimavarana. Suomen kielen ja suomalaisen kulttuuriperinnön elinvoimaisuudesta on huolehdittava. Samalla huolehditaan kansakuntamme yhtenäisyyden perustasta.</p><p>Suomen kielen säilyminen ja kehittäminen on ollut ihmeellinen saavutus, jonka eteen sukupolvi toisensa jälkeen on tehnyt työtä. Nyt suomen kieli on monipuolinen sivistyskieli niin tieteessä kuin taiteessa. Suomen kieli ei saa jäädä kotioloissa käytetyksi kyökkikieleksi. Jos emme itse huolehdi kielestämme, ei sitä tee kukaan muukaan. Suomessa on saatava palvelua suomeksi. Suomenkieliset tuoteselosteet eivät ole itsestäänselvyys, eikä se, että lääkäri puhuisi sujuvaa suomea. Suomenkielinen palvelu on tärkeää myös ravintola-alalla &ndash; jokainen suomalainen tuskin osaa kertoa ruokarajoitteistaan englanniksi.</p><p>Maahan muuttavien mahdollisuutta sopeutua yhteiskuntaamme on edistettävä, mutta on varottava, että samalla ei muodosteta tilannetta, jossa ulkomailta Suomeen muuttavan ei enää kannata lainkaan opetella suomea. Me siniset kannatamme velvoittavaa suomen kielen opiskelua maahan tuleville opiskelijoille.</p><p>Kulttuuri ja sivistys ovat keskeinen osa minuuttamme ja yhteistä kansallista tarinaamme. Kansakuntaa, siis ihmisten yhteisöä, ei voi olla ilman kulttuuria. Kulttuuri on aarre, jota keräämme sukupolvelta toiselle, ja johon jokainen kulttuuria harrastava voi antaa oman osuutensa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kulttuuri yhdistää ihmisiä. Vaikka kulttuurit ovat kautta aikain saaneet vaikutteita toisistaan, muuttuneet ajassa ja uudistuneet, yksi asiaa pysyy: kulttuurin yhdistävä voima. Yhteinen kieli ja tavat mahdollistavat sen, että ymmärrämme toisiamme ja voimme elää yhteisönä. Jo kansallisfilosofimme Snellman ymmärsi aikoinaan, että kieli ei ole vain väline, vaan siihen on sisäänrakennettu koko kansakunnan ajattelu.

Me siniset emme häpeä suomalaista kulttuuriamme, vaan pidämme sitä pienen kansakuntamme arvokkaana voimavarana. Suomen kielen ja suomalaisen kulttuuriperinnön elinvoimaisuudesta on huolehdittava. Samalla huolehditaan kansakuntamme yhtenäisyyden perustasta.

Suomen kielen säilyminen ja kehittäminen on ollut ihmeellinen saavutus, jonka eteen sukupolvi toisensa jälkeen on tehnyt työtä. Nyt suomen kieli on monipuolinen sivistyskieli niin tieteessä kuin taiteessa. Suomen kieli ei saa jäädä kotioloissa käytetyksi kyökkikieleksi. Jos emme itse huolehdi kielestämme, ei sitä tee kukaan muukaan. Suomessa on saatava palvelua suomeksi. Suomenkieliset tuoteselosteet eivät ole itsestäänselvyys, eikä se, että lääkäri puhuisi sujuvaa suomea. Suomenkielinen palvelu on tärkeää myös ravintola-alalla – jokainen suomalainen tuskin osaa kertoa ruokarajoitteistaan englanniksi.

Maahan muuttavien mahdollisuutta sopeutua yhteiskuntaamme on edistettävä, mutta on varottava, että samalla ei muodosteta tilannetta, jossa ulkomailta Suomeen muuttavan ei enää kannata lainkaan opetella suomea. Me siniset kannatamme velvoittavaa suomen kielen opiskelua maahan tuleville opiskelijoille.

Kulttuuri ja sivistys ovat keskeinen osa minuuttamme ja yhteistä kansallista tarinaamme. Kansakuntaa, siis ihmisten yhteisöä, ei voi olla ilman kulttuuria. Kulttuuri on aarre, jota keräämme sukupolvelta toiselle, ja johon jokainen kulttuuria harrastava voi antaa oman osuutensa.

 

]]>
9 http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273854-kulttuuri-on-yhteinen-aarteemme#comments kulttuuri Suomen kieli Tue, 09 Apr 2019 08:44:56 +0000 Sampo Terho http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273854-kulttuuri-on-yhteinen-aarteemme
Kulttuuri kuuluu kaikille http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273807-kulttuuri-kuuluu-kaikille <p>Kulttuuria on oikeastaan kaikki, mitä ihmiset tekevät, vaikka usein koemme, että se on jotain, mitä taiteilijat luovat. Onkin helpompi ajatella kulttuurina vaikkapa jotain tiettyä taideteosta. Kuten esimerkiksi graffitia, jonka ihana vaalikampanjani tukiryhmä minulle teki. On upeaa, että Turku madaltaa kynnystä taiteen luomiselle ja antaa tilaa vapaalle ilmaisulle. Vapaus on tärkeää taiteessa, kuten elämässä muutenkin. Erilaiset kulttuurin muodot vaativat kuitenkin erilaisia edellytyksiä, joista osa on toisia kalliimpia, eikä kunta tai kaupunki voi välttämättä suoraan yksin mahdollistaa kaikkea. Esimerkiksi musiikin suhteen varsinkin matalan kynnyksen esiintymismahdollisuudet ovat olleet Turussa heikommalla.<a href="https://www.ts.fi/kulttuuri/4497404/Turun+legendaarisen+vaihtoehtorockin+paikan+TVOn+toiminta+vaakalaudalla++syyna+pitkaaikaiset+vuokrarastit"> TVO:n kohtalo on vaakalaudalla.</a> Turku ja muut kaupungit voi tukea kuitenkin erilaista toimintaa avustuksin. Tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää, ja kaupunkien on huomioitava kaikki toimijat tasapuolisesti, ja tarvittaessa panostettava erityisesti tukea tarvitseviin taiteen muotoihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki kulttuuri ei kuitenkaan ole taidetta. Kulttuuria ovat myös esimerkiksi ajatukset, kuten meemit. Yhtä lailla kuin taiteen luomisessa, on tärkeää, että ihmiset saavat olla mukana luomassa kulttuuria vapaasti ja myös nauttia siitä mahdollisimman vapaasti. Internet on merkittävässä roolissa kulttuurin leviämisessä, ja kulttuurin arvo nousee jaettaessa. Jos et pääse esille, on sinun mahdotonta myöskään löydä rahoiksi tekemiselläsi. Siksi<a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006049981.html"> europarlamentin hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi</a> on aiheuttanut ymmärrettävästi huolta, sillä sen ensimmäiset muotoilut olivat tulkittavissa niin, että esimerkiksi uutisten linkittäminen ja meemien jakaminen voisivat olla kiellettyä. Ilmeisesti pahimmat pelot ovat liioiteltuja, mutta tätä asiaa täytyy tarkkailla ja tarvittaessa korjata direktiiviä. Vapaa Internet on lieveilmiöistäänkin huolimatta äärimmäisen arvokas asia.</p><p>&nbsp;</p><p>Graffitin takana oli idea, halu ja kyky toteuttaa se. Oli ajatus tehdä jotain vähän räväkämpää kampanjan tiimoilta. Kulttuurissa on kyse aina tekijöistä ja kokijoista. Jos me rajaamme vaikkapa meemit ulos ja puhumme vain taidekentästä, niin ongelmaksi jää se, että kaikki maksaa. Vaikka kokea voi maksamatta, sen tekemisen taiteilijat usein maksavat itse. Vaikka paikka olisi ilmainen, ne välineet (tässä tapauksessa maalit) maksavat, ja siihen päälle tulee vielä se aika, mikä tekemiseen kuluu. Se on monille kulttuurin tekijöille aikaa, josta ei saa mitään korvausta. Moni taiteilija tekisi ja kokeilisi kaikenlaista, jos voisi keskittyä siihen tekemiseen, eikä tarvitsisi miettiä liikaa sitä, mistä saa rahat elämiseen. Jos puhdas kaupallisuus ohjaa tekemistä, niin silloin tehdään vain sitä, mikä myy. Ei oteta riskejä ja kokeilla. Siihen ei ole varaa ja tilaa. Saammeko silloin mitään uutta ja erilaista? On todella vaikea ennustaa, mistä ihmiset pitävät.</p><p>&nbsp;</p><p>Pidetään huolta siitä, että kaikenlainen kulttuuri on kaikenlaisten ihmisten ulottuvilla mahdollisimman laajasti. Monimuotoista ja kokeilevaa kulttuuria ja taidetta voisi olla kaupungit täynnä. Muraaleja ja prosenttitaidetta rakennusten yhteydessä, monimuotoisempaa arkkitehtuuria, muotoiltuja pensaita ja katutaiteilija päivää piristämässä. Vähävaraisuuden ei pidä estää kulttuurista nauttimista, eikä rajata osallistumismahdollisuuksia vain &rdquo;edullisempaan&rdquo; alakulttuuriin. Kulttuurin rahoituksen on oltava kunnossa valtion ja kuntien tasolla. On tuettava itse kulttuurin luomista ja osallistumista. Riittävän suuri perustulo mahdollistaisi nykyistä paremmin kulttuurin ja taiteen tekemistä, sekä mahdollistaa kulttuurista nauttimisen. Perustulo antaisi myös kelle tahansa lisää vapautta toteuttaa itseään. Tarvittaessa ihmisiä on tuettava huojennuksin osallistumismaksuissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuuri ja vapaus ovat ihmisen henkiselle hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Näinä aikoina olisi myös tärkeää saada korvattua materialistista kulutusta kestävämmällä kulttuurilla. Ilmastonmuutoksen edetessä voimme menettää paljon, mutta ihmisyyden syvimmät asiat eivät maksa mitään, eikä niiden tarvitse kuormittaa luontoa ja ilmastoa. Vaalitaan kulttuuria ja vapautta olla ihminen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kulttuuria on oikeastaan kaikki, mitä ihmiset tekevät, vaikka usein koemme, että se on jotain, mitä taiteilijat luovat. Onkin helpompi ajatella kulttuurina vaikkapa jotain tiettyä taideteosta. Kuten esimerkiksi graffitia, jonka ihana vaalikampanjani tukiryhmä minulle teki. On upeaa, että Turku madaltaa kynnystä taiteen luomiselle ja antaa tilaa vapaalle ilmaisulle. Vapaus on tärkeää taiteessa, kuten elämässä muutenkin. Erilaiset kulttuurin muodot vaativat kuitenkin erilaisia edellytyksiä, joista osa on toisia kalliimpia, eikä kunta tai kaupunki voi välttämättä suoraan yksin mahdollistaa kaikkea. Esimerkiksi musiikin suhteen varsinkin matalan kynnyksen esiintymismahdollisuudet ovat olleet Turussa heikommalla. TVO:n kohtalo on vaakalaudalla. Turku ja muut kaupungit voi tukea kuitenkin erilaista toimintaa avustuksin. Tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää, ja kaupunkien on huomioitava kaikki toimijat tasapuolisesti, ja tarvittaessa panostettava erityisesti tukea tarvitseviin taiteen muotoihin.

 

Kaikki kulttuuri ei kuitenkaan ole taidetta. Kulttuuria ovat myös esimerkiksi ajatukset, kuten meemit. Yhtä lailla kuin taiteen luomisessa, on tärkeää, että ihmiset saavat olla mukana luomassa kulttuuria vapaasti ja myös nauttia siitä mahdollisimman vapaasti. Internet on merkittävässä roolissa kulttuurin leviämisessä, ja kulttuurin arvo nousee jaettaessa. Jos et pääse esille, on sinun mahdotonta myöskään löydä rahoiksi tekemiselläsi. Siksi europarlamentin hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi on aiheuttanut ymmärrettävästi huolta, sillä sen ensimmäiset muotoilut olivat tulkittavissa niin, että esimerkiksi uutisten linkittäminen ja meemien jakaminen voisivat olla kiellettyä. Ilmeisesti pahimmat pelot ovat liioiteltuja, mutta tätä asiaa täytyy tarkkailla ja tarvittaessa korjata direktiiviä. Vapaa Internet on lieveilmiöistäänkin huolimatta äärimmäisen arvokas asia.

 

Graffitin takana oli idea, halu ja kyky toteuttaa se. Oli ajatus tehdä jotain vähän räväkämpää kampanjan tiimoilta. Kulttuurissa on kyse aina tekijöistä ja kokijoista. Jos me rajaamme vaikkapa meemit ulos ja puhumme vain taidekentästä, niin ongelmaksi jää se, että kaikki maksaa. Vaikka kokea voi maksamatta, sen tekemisen taiteilijat usein maksavat itse. Vaikka paikka olisi ilmainen, ne välineet (tässä tapauksessa maalit) maksavat, ja siihen päälle tulee vielä se aika, mikä tekemiseen kuluu. Se on monille kulttuurin tekijöille aikaa, josta ei saa mitään korvausta. Moni taiteilija tekisi ja kokeilisi kaikenlaista, jos voisi keskittyä siihen tekemiseen, eikä tarvitsisi miettiä liikaa sitä, mistä saa rahat elämiseen. Jos puhdas kaupallisuus ohjaa tekemistä, niin silloin tehdään vain sitä, mikä myy. Ei oteta riskejä ja kokeilla. Siihen ei ole varaa ja tilaa. Saammeko silloin mitään uutta ja erilaista? On todella vaikea ennustaa, mistä ihmiset pitävät.

 

Pidetään huolta siitä, että kaikenlainen kulttuuri on kaikenlaisten ihmisten ulottuvilla mahdollisimman laajasti. Monimuotoista ja kokeilevaa kulttuuria ja taidetta voisi olla kaupungit täynnä. Muraaleja ja prosenttitaidetta rakennusten yhteydessä, monimuotoisempaa arkkitehtuuria, muotoiltuja pensaita ja katutaiteilija päivää piristämässä. Vähävaraisuuden ei pidä estää kulttuurista nauttimista, eikä rajata osallistumismahdollisuuksia vain ”edullisempaan” alakulttuuriin. Kulttuurin rahoituksen on oltava kunnossa valtion ja kuntien tasolla. On tuettava itse kulttuurin luomista ja osallistumista. Riittävän suuri perustulo mahdollistaisi nykyistä paremmin kulttuurin ja taiteen tekemistä, sekä mahdollistaa kulttuurista nauttimisen. Perustulo antaisi myös kelle tahansa lisää vapautta toteuttaa itseään. Tarvittaessa ihmisiä on tuettava huojennuksin osallistumismaksuissa.

 

Kulttuuri ja vapaus ovat ihmisen henkiselle hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Näinä aikoina olisi myös tärkeää saada korvattua materialistista kulutusta kestävämmällä kulttuurilla. Ilmastonmuutoksen edetessä voimme menettää paljon, mutta ihmisyyden syvimmät asiat eivät maksa mitään, eikä niiden tarvitse kuormittaa luontoa ja ilmastoa. Vaalitaan kulttuuria ja vapautta olla ihminen.

 

 

]]>
3 http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273807-kulttuuri-kuuluu-kaikille#comments Internet kulttuuri Taide Vapaus Mon, 08 Apr 2019 17:46:43 +0000 Tuomo Liljenbäck http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273807-kulttuuri-kuuluu-kaikille
Kulttuurivaalit 2019 http://heikkisavola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273389-kulttuurivaalit-2019 <p>Kuvittelin vaalikampanjani alussa, että kulttuuri on yksi vaalien kiinnostavimmista aiheista koska kulttuuri on läsnä kaikkialla. Koska olen kulttuurialan yrittäjä ja saan naurettavan vähäisen elantoni nimenomaan kulttuurin tekemisestä, lähinnä kirjallisuudesta ja siihen liittyvistä asioista, yritin nostaa kulttuuria esiin vähän väliä. Mutta aihe ei tuntunut kiinnostavan juuri ketään.</p><p>Olin valtavan pettynyt ja siksi aloin muiden ehdokkaiden tapaan puhua päivän politiikkaan nousevista aiheista, sillä niistä minulta joka tapauksessa tivattiin kommentteja joka suunnasta. Kukaan ei kysynyt kulttuurista mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuuri loistaa yhä räikeästi poissaolollaan eduskuntavaalien keskusteluissa. Vaalikoneissa ei ollut oikeastaan mitään kulttuuriin viittaavaa. Aiemmin vaalikoneissa on sentään kysytty jotain sen suuntaista, että kummasta ehdokas mieluummin leikkaisi: kulttuurista vai vanhustenhuollosta. Näissä vaaleissa ei ole kysytty edes sitä. Vastaan silti. Kummastakaan ei ole tarpeen leikata, vaan päin vastoin, kumpikin tarvitsee kipeästi lisää rahaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuuri tuottaa elämänsisältöä ja hyvinvointia paljon enemmän kuin mikään muu toiminta. Elämä ilman kulttuuria on oikeastaan mahdotonta, siihen törmää kaikkialla. Vertailun vuoksi, esimerkiksi urheilun voi sulkea kohtuullisen hyvin pois elämästään, mutta ei kulttuuria. Siksi kulttuurista on tullut itsestäänselvyys, jolle ei osata antaa sille kuuluvaa arvoa. Valitettavan usein kulttuuri nähdään harrastuksena tai jonain epämääräisenä puuhasteluna paremman ja &rdquo;oikean&rdquo; tekemisen puutteessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen kunnat ovat säästöinnostuksissaan leikanneet kulttuuritoiminnasta reiluja viipaleita, mutta läheskään kaikki kuntapäättäjät eivät ole tajunneet leikkaavansa samalla asukkaiden hyvinvoinnista ja samalla jopa kunnan saamasta valtionavusta, joka on ollut sidoksissa järjestettyyn toimintaan, mm. kansalaisopistotoiminnassa.</p><p>Koulutuksesta, myös taidekasvatuksesta, leikkaaminen on typerintä leikkauspolitiikkaa mitä voi tehdä. Taidekasvatuksen osuutta tulisi lisätä ja siihen tulisi olla kaikilla oikeus ja mahdollisuus, muutenkin kuin vain peruskoulun tarjoamissa puitteissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuurin arvostusta ja tukea on lisättävä, niin valtionosuuksia kuin apurahojakin. Kulttuuri- ja taidealalla jokaisen tukieuron työllistävä merkitys on suuri, sillä monille kulttuurin ammattilaisille valtion rahoitus on elinehto.</p><p>Apurahoista suuri osa tulee säätiöiden ja muiden yksityisten tahojen kautta, mutta valtio voi omalta osaltaan lisätä ja laajentaa rahoitustaan niin hanke- kuin alakohtaisesti. Eikä tämä ole vain valtion asia, vaan myös kuntien.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuuri on myös hyvä bisnes. Kulttuurialojen viennissä on suuria mahdollisuuksia, mm. musiikin ja kirjallisuuden aloilla. Vientiä on tehostettava, koska se tuo Suomeen työtä.&nbsp;Kulttuuri työllistää&nbsp;jo nyt&nbsp;Suomessa enemmän kuin metsäteollisuus&nbsp;ja tuottaa Suomen BKT:stä enemmän kuin paperiteollisuus, ja kumpaakin alaa on pidetty Suomen olemassaolon kannalta välttämättöminä.Kulttuurialan palkat tosin eivät ole mitään verrattuna metsäteollisuuden palkkatasoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuurin arvo ei näy vain bruttokansantuotteessa, työpaikkojen määrässäjaviennin arvossa, vaan moninaisena kansanterveydellisenä hyötynä kaikissa ikäluokissa.&nbsp;Kulttuuri antaa harrastus- ja työmahdollisuuksien lisäksi elämän sisältöä. Se edesauttaa työssä ja elämässä jaksamista,&nbsp;edistää sosiaalista elämää ja ehkäisee syrjäytymistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokainen tietää varmasti sen tunteen, kun lukee kirjasta sen mitä on aina ajatellut, mutta ei ole osannut koskaan pukea sanoiksi, tai tietää miten hyvältä tuntuu kuunnella kovaa musiikkia, josta saa voimaa. Mikä sellaisen arvo on? Kymmenen euroa vai tuhat euroa? Minusta sitä ei voi mitata rahassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Esimerkiksi kirjailijalle se tuhat euroa on saattanut olla ratkaiseva apuraha, jolla avulla kirja on pystytty kirjoittamaan. Apuraha auttaa myös takaamaan sen, että aiheesta X on tarjolla lukijoille enemmän kuin kuin yksi tai kaksi kirjaa. Niitä voi olla 20 tai 200 &ndash; ja yhtä monta näkökulmaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Luovan työn tekijöitä, joiden tulot ovat yleensä epäsäännöllisiä mutta säännöllisesti pieniä, perustulo auttaisi todella paljon. Siksi kannatan perustuloa, joka antaa pienituloisille jonkinlaisen taatun toimeentulon.</p><p>&nbsp;</p><p>Luovan työn tekijöiden on saatava työstään korvaus siinä missä muiden alojen ammattilaiset. Siksi kannatan vahvaa tekijänoikeussuojaa, riippumatta missä kanavassa työ julkaistaan tai millä vempaimella sitä katsellaan tai kuunnellaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi tunnetaan maailmalla sivistysvaltiona. Suomi tunnetaan koulutuksestaan ja kulttuuristaan. Siksi on häpeällistä, että kulttuuriin suhtaudutaan puuhasteluna ja ajoittain vaaditaan kaiken tuen vetämistä pois tai ainakin tuen rajua leikkaamista kulttuurilta. Silloin jäljelle jäisi vain markkinoilla menestyvät suuret kulttuuriteollisuuskoneistot, jotka tarjoavat saman siloisen paketin kaikille kuluttajille kaikkialla maailmassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos haluamme suomalaista kulttuuria jatkossakin,&nbsp;silloin ei pidä viedä toimeentuloa suomalaisilta kulttuurintekijöiltä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuvittelin vaalikampanjani alussa, että kulttuuri on yksi vaalien kiinnostavimmista aiheista koska kulttuuri on läsnä kaikkialla. Koska olen kulttuurialan yrittäjä ja saan naurettavan vähäisen elantoni nimenomaan kulttuurin tekemisestä, lähinnä kirjallisuudesta ja siihen liittyvistä asioista, yritin nostaa kulttuuria esiin vähän väliä. Mutta aihe ei tuntunut kiinnostavan juuri ketään.

Olin valtavan pettynyt ja siksi aloin muiden ehdokkaiden tapaan puhua päivän politiikkaan nousevista aiheista, sillä niistä minulta joka tapauksessa tivattiin kommentteja joka suunnasta. Kukaan ei kysynyt kulttuurista mitään.

 

Kulttuuri loistaa yhä räikeästi poissaolollaan eduskuntavaalien keskusteluissa. Vaalikoneissa ei ollut oikeastaan mitään kulttuuriin viittaavaa. Aiemmin vaalikoneissa on sentään kysytty jotain sen suuntaista, että kummasta ehdokas mieluummin leikkaisi: kulttuurista vai vanhustenhuollosta. Näissä vaaleissa ei ole kysytty edes sitä. Vastaan silti. Kummastakaan ei ole tarpeen leikata, vaan päin vastoin, kumpikin tarvitsee kipeästi lisää rahaa.

 

Kulttuuri tuottaa elämänsisältöä ja hyvinvointia paljon enemmän kuin mikään muu toiminta. Elämä ilman kulttuuria on oikeastaan mahdotonta, siihen törmää kaikkialla. Vertailun vuoksi, esimerkiksi urheilun voi sulkea kohtuullisen hyvin pois elämästään, mutta ei kulttuuria. Siksi kulttuurista on tullut itsestäänselvyys, jolle ei osata antaa sille kuuluvaa arvoa. Valitettavan usein kulttuuri nähdään harrastuksena tai jonain epämääräisenä puuhasteluna paremman ja ”oikean” tekemisen puutteessa.

 

Suomen kunnat ovat säästöinnostuksissaan leikanneet kulttuuritoiminnasta reiluja viipaleita, mutta läheskään kaikki kuntapäättäjät eivät ole tajunneet leikkaavansa samalla asukkaiden hyvinvoinnista ja samalla jopa kunnan saamasta valtionavusta, joka on ollut sidoksissa järjestettyyn toimintaan, mm. kansalaisopistotoiminnassa.

Koulutuksesta, myös taidekasvatuksesta, leikkaaminen on typerintä leikkauspolitiikkaa mitä voi tehdä. Taidekasvatuksen osuutta tulisi lisätä ja siihen tulisi olla kaikilla oikeus ja mahdollisuus, muutenkin kuin vain peruskoulun tarjoamissa puitteissa.

 

Kulttuurin arvostusta ja tukea on lisättävä, niin valtionosuuksia kuin apurahojakin. Kulttuuri- ja taidealalla jokaisen tukieuron työllistävä merkitys on suuri, sillä monille kulttuurin ammattilaisille valtion rahoitus on elinehto.

Apurahoista suuri osa tulee säätiöiden ja muiden yksityisten tahojen kautta, mutta valtio voi omalta osaltaan lisätä ja laajentaa rahoitustaan niin hanke- kuin alakohtaisesti. Eikä tämä ole vain valtion asia, vaan myös kuntien.

 

Kulttuuri on myös hyvä bisnes. Kulttuurialojen viennissä on suuria mahdollisuuksia, mm. musiikin ja kirjallisuuden aloilla. Vientiä on tehostettava, koska se tuo Suomeen työtä. Kulttuuri työllistää jo nyt Suomessa enemmän kuin metsäteollisuus ja tuottaa Suomen BKT:stä enemmän kuin paperiteollisuus, ja kumpaakin alaa on pidetty Suomen olemassaolon kannalta välttämättöminä.Kulttuurialan palkat tosin eivät ole mitään verrattuna metsäteollisuuden palkkatasoon.

 

Kulttuurin arvo ei näy vain bruttokansantuotteessa, työpaikkojen määrässäjaviennin arvossa, vaan moninaisena kansanterveydellisenä hyötynä kaikissa ikäluokissa. Kulttuuri antaa harrastus- ja työmahdollisuuksien lisäksi elämän sisältöä. Se edesauttaa työssä ja elämässä jaksamista, edistää sosiaalista elämää ja ehkäisee syrjäytymistä.

 

Jokainen tietää varmasti sen tunteen, kun lukee kirjasta sen mitä on aina ajatellut, mutta ei ole osannut koskaan pukea sanoiksi, tai tietää miten hyvältä tuntuu kuunnella kovaa musiikkia, josta saa voimaa. Mikä sellaisen arvo on? Kymmenen euroa vai tuhat euroa? Minusta sitä ei voi mitata rahassa.

 

Esimerkiksi kirjailijalle se tuhat euroa on saattanut olla ratkaiseva apuraha, jolla avulla kirja on pystytty kirjoittamaan. Apuraha auttaa myös takaamaan sen, että aiheesta X on tarjolla lukijoille enemmän kuin kuin yksi tai kaksi kirjaa. Niitä voi olla 20 tai 200 – ja yhtä monta näkökulmaa.

 

Luovan työn tekijöitä, joiden tulot ovat yleensä epäsäännöllisiä mutta säännöllisesti pieniä, perustulo auttaisi todella paljon. Siksi kannatan perustuloa, joka antaa pienituloisille jonkinlaisen taatun toimeentulon.

 

Luovan työn tekijöiden on saatava työstään korvaus siinä missä muiden alojen ammattilaiset. Siksi kannatan vahvaa tekijänoikeussuojaa, riippumatta missä kanavassa työ julkaistaan tai millä vempaimella sitä katsellaan tai kuunnellaan.

 

Suomi tunnetaan maailmalla sivistysvaltiona. Suomi tunnetaan koulutuksestaan ja kulttuuristaan. Siksi on häpeällistä, että kulttuuriin suhtaudutaan puuhasteluna ja ajoittain vaaditaan kaiken tuen vetämistä pois tai ainakin tuen rajua leikkaamista kulttuurilta. Silloin jäljelle jäisi vain markkinoilla menestyvät suuret kulttuuriteollisuuskoneistot, jotka tarjoavat saman siloisen paketin kaikille kuluttajille kaikkialla maailmassa.

 

Jos haluamme suomalaista kulttuuria jatkossakin, silloin ei pidä viedä toimeentuloa suomalaisilta kulttuurintekijöiltä.

]]>
4 http://heikkisavola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273389-kulttuurivaalit-2019#comments 2019 eduskuntavaalit kulttuuri Thu, 04 Apr 2019 05:03:25 +0000 Heikki Savola http://heikkisavola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273389-kulttuurivaalit-2019
Taidekulttuuri on rahansa ansainnut http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272806-taidekulttuuri-on-rahansa-ansainnut <p>Taidehan on yhtä kuin näkökulmia elämään ja elämästä. Jokaisella meillä on omat näkökulmamme, mutta ei taitoa esittää niitä taiteen kontekstissa. Näkökulmien esittäminen taiteen muodossa vaatii taipumusta sekä harjaantumista ja harjoittelua.&nbsp;</p><p>Taidetta ei ole ilman mesenaattia. Harvoin lahjakkuus osuu varakkaan perheen tenavaan, jolla olisi omasta puolesta varaa toimia taiteen tekijänä. Ja taide harvoin kerää niin suurta joukkoa ihmisiä puoleensa näin pienessä maassa, että se pystyisi rahoittamaan itse itsensä. On täysin oikein, että toimimme yhdessä eli verorahoilla taiteen mesenaatteina.</p><p>Maailma ilman taiteen tekniikoilla ilmaistuja näkökulmia olisi aivan erilainen kuin missä nyt elämme. Siitä puuttuisi jotain olennaista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taidehan on yhtä kuin näkökulmia elämään ja elämästä. Jokaisella meillä on omat näkökulmamme, mutta ei taitoa esittää niitä taiteen kontekstissa. Näkökulmien esittäminen taiteen muodossa vaatii taipumusta sekä harjaantumista ja harjoittelua. 

Taidetta ei ole ilman mesenaattia. Harvoin lahjakkuus osuu varakkaan perheen tenavaan, jolla olisi omasta puolesta varaa toimia taiteen tekijänä. Ja taide harvoin kerää niin suurta joukkoa ihmisiä puoleensa näin pienessä maassa, että se pystyisi rahoittamaan itse itsensä. On täysin oikein, että toimimme yhdessä eli verorahoilla taiteen mesenaatteina.

Maailma ilman taiteen tekniikoilla ilmaistuja näkökulmia olisi aivan erilainen kuin missä nyt elämme. Siitä puuttuisi jotain olennaista.

]]>
46 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272806-taidekulttuuri-on-rahansa-ansainnut#comments kulttuuri Kulttuurin rahoitus Taide Taiteen rahoitus Thu, 28 Mar 2019 12:24:59 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272806-taidekulttuuri-on-rahansa-ansainnut
Liikuntaprosentti koko maahan http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271821-liikuntaprosentti-koko-maahan <p>Laajasti tunnetun ja toimivaksi todetun prosenttiperiaatteen mukaan osa rakennushankkeen määrärahasta käytetään taiteeseen. Useat maat ja kaupungit ovat sitoutuneet prosenttiperiaatteeseen. Tuore esimerkki Keski-Suomesta löytyy Jyväskylän Kankaan alueelta. Varsinais-Suomessa Turun yliopiston uudisrakennus hakee paraikaa teoksia taidekilpailulla. Uusi lastensairaala on luonnollisesti mainittava.</p><p>Tämän periaatteen rinnalle pitäisi ottaa käyttöön liikuntaprosentti. Se tarkoittaisi vastaavaa toimintamallia, jossa osa rakentamisbudjetista käytettäisiin liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseen rakennuskohteessa. Tämä voisi tarkoittaa myös taiteen ja liikunnallisuuden yhdistämistä.</p><p>Liikkumattomuus on suuri suomalainen kansantauti. Ennaltaehkäisevistä palveluista kyllä puhutaan paljon, mutta konkretiaa kaivataan.</p><p>Yhdistämällä hyvinvoinnin edistämisen osaksi rakentamista, teemme ison palveluksen viihtyvyydelle. Samalla panostamme suoraan kansalaisten hyvinvointiin. Jokainen liikuntaan ja hyvinvointiin sijoitettu euro tuo kaksi takaisin.</p><p>Jätän aiheesta Jyväskylän kaupunginvaltuustossa valtuustoaloitteen maanantain 18.3. valtuustokokouksessa.&nbsp;</p><p>Ehdotan aloitteessani, että&nbsp;liikuntaprosentti-periaate tulisi osaksi julkista rakentamista. Rakennuskohteen rakentamisbudjetista osa, prosenttiperiaatteen mukaisesti, käytettäisiin liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseen rakennuskohteessa ja sen välittömässä läheisyydessä.</p><p>Toivon esityksen leviävän myös muualle Suomeen.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laajasti tunnetun ja toimivaksi todetun prosenttiperiaatteen mukaan osa rakennushankkeen määrärahasta käytetään taiteeseen. Useat maat ja kaupungit ovat sitoutuneet prosenttiperiaatteeseen. Tuore esimerkki Keski-Suomesta löytyy Jyväskylän Kankaan alueelta. Varsinais-Suomessa Turun yliopiston uudisrakennus hakee paraikaa teoksia taidekilpailulla. Uusi lastensairaala on luonnollisesti mainittava.

Tämän periaatteen rinnalle pitäisi ottaa käyttöön liikuntaprosentti. Se tarkoittaisi vastaavaa toimintamallia, jossa osa rakentamisbudjetista käytettäisiin liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseen rakennuskohteessa. Tämä voisi tarkoittaa myös taiteen ja liikunnallisuuden yhdistämistä.

Liikkumattomuus on suuri suomalainen kansantauti. Ennaltaehkäisevistä palveluista kyllä puhutaan paljon, mutta konkretiaa kaivataan.

Yhdistämällä hyvinvoinnin edistämisen osaksi rakentamista, teemme ison palveluksen viihtyvyydelle. Samalla panostamme suoraan kansalaisten hyvinvointiin. Jokainen liikuntaan ja hyvinvointiin sijoitettu euro tuo kaksi takaisin.

Jätän aiheesta Jyväskylän kaupunginvaltuustossa valtuustoaloitteen maanantain 18.3. valtuustokokouksessa. 

Ehdotan aloitteessani, että liikuntaprosentti-periaate tulisi osaksi julkista rakentamista. Rakennuskohteen rakentamisbudjetista osa, prosenttiperiaatteen mukaisesti, käytettäisiin liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseen rakennuskohteessa ja sen välittömässä läheisyydessä.

Toivon esityksen leviävän myös muualle Suomeen.

www.joonaskontta.fi

 

]]>
0 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271821-liikuntaprosentti-koko-maahan#comments Hyvinvointi kulttuuri Liikunta Prosenttiperiaate Suomi Sun, 17 Mar 2019 07:32:13 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271821-liikuntaprosentti-koko-maahan
Yhteisöllisyyttä myös suomalaisille http://paulusvalampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271154-yhteisollisyytta-myos-suomalaisille <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10677927" target="_blank">Yle kirjoitti eilen 8.3. suomenruotsalaisten onnellisuudesta </a>kohtalaisen osuvasti. Taloustutkimus on Ylen toimeksiannosta tutkinut suomalaisten pelkoja ja haaveita tuloksista on saatu vähemmän yllättävä lopputulos: yhteisöllisyys lisää ihmisen tyytyväisyyttä. Suomenruotsalaiset kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. He ovat osa ryhmää, jolla on oma identiteetti, omat perinteet ja tavat ja joka toimii tiiviisti pienissä piireissä. Tässä ryhmässä pidetään huolta toisista ja luotetaan että toiset pitävät huolta myös sinusta. Kaikki ottavat osaa yhteisön toimintaan, koska osana ryhmää hyödyttää kaikki yhteinen hyöty myös sinua itseäsi. Vähemmistöaseman tuomat haitat ovat pienempiä kuin vahvan yhteisön tuoma hyöty. Suomenruotsalaiset ovat lisäksi sen verran keskittyneet omille alueillensa ja omiin kouluihinsa, että suuri osa heistä voi elää enemmistönä omalla pienellä alueellansa. Kuulostaa mukavalta, eikö? Miksi sitten suomen suomalaiset eivät ole niin onnellisia kuin suomenruotsalaiset?</p> <p>Meillä Suomessa eri vähemmistöillä on oikeus omaan identiteettinsä. Romanit saavat olla romaneita ja noudattaa omia perinteitään, kuten myös saamelaiset. Maahamme muuttavat muslimit saavat säilyttää omat tapansa ja arvonsa, eikä niitä saa arvostella ilman, että olet yhtäkkiä syyllistynyt rikokseen nimeltään kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Entä sitten suomensuomalaisten laita? Siis sen ihmisryhmän, joille tämä Suomenmaa kuuluu. Sen valtaväestön, joka omalla sisukkuudellaan ja älyllään on tehnyt Suomesta sen maan, mikä se tänä päivänä on. Miten on heidän laitansa? Saavatko suomensuomalaiset säilyttää oman identiteettinsä? Vai pitääkö meidän vain hyväksyä monikulttuurisuus? Saammeko me pitää kiinni omista alueistamme ja elää niissä omiemme kanssa, juuri sillä tavalla kuin haluamme, ilman muiden häirintää? Emme taida saada. Jos suomensuomalainen ilmaisee kuuluvansa tähän ryhmään, on hän rasisti. Missään nimessä ei suomensuomalainen saisi ilmaista oikeuttaan omaan maahansa. Ei tietenkään! Suomensuomalaisten odotetaan luovuttavan kaikki se, minkä eteen isovanhempamme taistelivat ja tekivät työtä. Mukisematta, sanaakaan sanomatta, maahanmuuttajat tervetulleiksi toivottaen.</p> <p>Jos suomensuomalaista kiinnostaa oma historia ja lasten tulevaisuus, on hän kamala nationalisti. Eihän meillä edes ole omaa kulttuuria, jos vihervasemmistolta kysyy. Meille suomensuomalaisille kerrotaan jatkuvasti, ettei meitä tulevaisuudessa ole enää olemassakaan, mutta samalla muistetaan kertoa myös, että sehän on vain hyvä asia. Meidät korvataan hieman ruskettuneemmalla ja eksoottisemmalla väellä, jolla on kuulemma mielenkiintoisempi ja merkittävämpi kulttuuri. Totta ainakin toinen puoli; tilastojen mukaan meidät suomalaiset ollaan korvaamassa uudella väellä, ellei radikaalia suunnanmuutosta tehdä ja nopeasti. Ensin vaihtuu väki pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa. Vuoden 2040 Espoossa suomalaiset ovat jo vähemmistössä, myös ilman mitään suurempaa maahanmuuttoaaltoa. Mutta älkää pelätkö, muu maa seuraa kyllä pikkuhiljaa perässä. Kulttuurin mielenkiintoisuus ja merkittävyys onkin sitten mielipidekysymys.</p> <p>Onneksi meillä on vielä oma kieli. Paitsi ei sitäkään ole voitu sallia meille ilman pientä härnäystä. Jokainen suomensuomalainen on pakotettu opettamaan vanhojen valloittajien kieltä, josta ei ole suurimmalle osalle edes mitään konkreettista hyötyä. En ole koskaan kuullut kenenkään antavan yhtäkään loogista argumenttia pakkoruotsin hyödyllisyydestä. Silti meitä edelleenkin kyykytetään opettelemaan ruotsia vain siksi, että voisimme jatkossakin palvella paremmin suomenruotsalaisia. Koska sitähän me olemme, heidän palvelijoitansa. Aikoinaan oma ruotsinopettajani kutsui suomenkielisiä vähempiarvoisiksi. No, nykyisinhän me suomenkieliset emme voi enää opiskella yliopistoissakaan omalla kielellämme. Jatkuvasti mennään enemmän siihen suuntaan, että korkeakoulut ovat ns. kansainvälisiä yhteisöjä, joissa suomalaisuudelle ei ole tilaa. <a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000006018144.html" target="_blank">Juuri tällä viikolla Helsingin Sanomissa kerrottiin</a>, että yliopistot ovat kauhean rasistisia paikkoja ja siksi niiden päättäviin elimiin pitäisi palkata enemmän monikulttuurisia ihmisiä &ndash; siis palkata ihmisiä puhtaasti rodun perusteella. Kansainvälisyydessähän ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa lähinnä sitä, että suomalaiset korvataan ulkomaalaisilla.</p> <p>Voimmeko me siis oikeasti ihmetellä, että suomensuomalaiset ovat vähemmän tyytyväisiä kuin suomenruotsalaiset? Toisilla on oikeus omaan tilaan, identiteettiin ja kulttuuriin, toisilla ei. Ei tulevaisuutta, eikä oikeutta omaan historiaan ja perinteisiin. Ei mahdollisuutta yhteisöllisyyteen. Onko jollekulle vielä yllätys, että näissä olosuhteissa suomensuomalaiset nuoret voivat pahoin? Tai että he eivät koe yhteyttä omaan maahansa tai kansaansa? Eivätkä siten halua ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan? Ei tämä tietenkään koske vielä kaikkia, mutta nykysuunnalla jokaisen suomensuomalaisen tulevaisuus tulee olemaan tämä, kunnes meidän on kadotettu kokonaan.</p> <p>Nyt kun Ruotsi on poliittisilla päätöksillään onnistunut työntämään oman maansa tuhon partaalle, emmekä voi ottaa heistä enää positiivista mallia, voisimmeko me ottaa mallia suomenruotsalaisista? Pidettäisiin huolta siitä, että koko Suomi säilyisi suomalaisena, ja nostettaisiin oma identiteettimme etusijalle. Vaadittaisiin vierailijoita noudattamaan meidän sääntöjämme ja tapojamme. Eletään me suomalaiset keskenämme omissa yhteisöissämme ja tehdään sellaista politiikkaa, jossa Suomea rakennetaan suomalaisille ja jossa Suomen tulevaisuus kuuluu suomensuomalaisille lapsille. Jos tämä oikeus pitää suoda kaikille muille, eikö sen pitäisi koskea myös meitä suomalaisia?</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen.&nbsp;</em></p> <p><em>Voit tutustua häneen tarkemmin&nbsp;<a href="http://www.usvalampi.fi/">nettisivuilta&nbsp;</a>tai&nbsp;<a href="https://www.youtube.com/channel/UCbTASl7Qi3aSTUBq_N33f1Q?disable_polymer=true">videoblogista</a>.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle kirjoitti eilen 8.3. suomenruotsalaisten onnellisuudesta kohtalaisen osuvasti. Taloustutkimus on Ylen toimeksiannosta tutkinut suomalaisten pelkoja ja haaveita tuloksista on saatu vähemmän yllättävä lopputulos: yhteisöllisyys lisää ihmisen tyytyväisyyttä. Suomenruotsalaiset kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. He ovat osa ryhmää, jolla on oma identiteetti, omat perinteet ja tavat ja joka toimii tiiviisti pienissä piireissä. Tässä ryhmässä pidetään huolta toisista ja luotetaan että toiset pitävät huolta myös sinusta. Kaikki ottavat osaa yhteisön toimintaan, koska osana ryhmää hyödyttää kaikki yhteinen hyöty myös sinua itseäsi. Vähemmistöaseman tuomat haitat ovat pienempiä kuin vahvan yhteisön tuoma hyöty. Suomenruotsalaiset ovat lisäksi sen verran keskittyneet omille alueillensa ja omiin kouluihinsa, että suuri osa heistä voi elää enemmistönä omalla pienellä alueellansa. Kuulostaa mukavalta, eikö? Miksi sitten suomen suomalaiset eivät ole niin onnellisia kuin suomenruotsalaiset?

Meillä Suomessa eri vähemmistöillä on oikeus omaan identiteettinsä. Romanit saavat olla romaneita ja noudattaa omia perinteitään, kuten myös saamelaiset. Maahamme muuttavat muslimit saavat säilyttää omat tapansa ja arvonsa, eikä niitä saa arvostella ilman, että olet yhtäkkiä syyllistynyt rikokseen nimeltään kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Entä sitten suomensuomalaisten laita? Siis sen ihmisryhmän, joille tämä Suomenmaa kuuluu. Sen valtaväestön, joka omalla sisukkuudellaan ja älyllään on tehnyt Suomesta sen maan, mikä se tänä päivänä on. Miten on heidän laitansa? Saavatko suomensuomalaiset säilyttää oman identiteettinsä? Vai pitääkö meidän vain hyväksyä monikulttuurisuus? Saammeko me pitää kiinni omista alueistamme ja elää niissä omiemme kanssa, juuri sillä tavalla kuin haluamme, ilman muiden häirintää? Emme taida saada. Jos suomensuomalainen ilmaisee kuuluvansa tähän ryhmään, on hän rasisti. Missään nimessä ei suomensuomalainen saisi ilmaista oikeuttaan omaan maahansa. Ei tietenkään! Suomensuomalaisten odotetaan luovuttavan kaikki se, minkä eteen isovanhempamme taistelivat ja tekivät työtä. Mukisematta, sanaakaan sanomatta, maahanmuuttajat tervetulleiksi toivottaen.

Jos suomensuomalaista kiinnostaa oma historia ja lasten tulevaisuus, on hän kamala nationalisti. Eihän meillä edes ole omaa kulttuuria, jos vihervasemmistolta kysyy. Meille suomensuomalaisille kerrotaan jatkuvasti, ettei meitä tulevaisuudessa ole enää olemassakaan, mutta samalla muistetaan kertoa myös, että sehän on vain hyvä asia. Meidät korvataan hieman ruskettuneemmalla ja eksoottisemmalla väellä, jolla on kuulemma mielenkiintoisempi ja merkittävämpi kulttuuri. Totta ainakin toinen puoli; tilastojen mukaan meidät suomalaiset ollaan korvaamassa uudella väellä, ellei radikaalia suunnanmuutosta tehdä ja nopeasti. Ensin vaihtuu väki pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa. Vuoden 2040 Espoossa suomalaiset ovat jo vähemmistössä, myös ilman mitään suurempaa maahanmuuttoaaltoa. Mutta älkää pelätkö, muu maa seuraa kyllä pikkuhiljaa perässä. Kulttuurin mielenkiintoisuus ja merkittävyys onkin sitten mielipidekysymys.

Onneksi meillä on vielä oma kieli. Paitsi ei sitäkään ole voitu sallia meille ilman pientä härnäystä. Jokainen suomensuomalainen on pakotettu opettamaan vanhojen valloittajien kieltä, josta ei ole suurimmalle osalle edes mitään konkreettista hyötyä. En ole koskaan kuullut kenenkään antavan yhtäkään loogista argumenttia pakkoruotsin hyödyllisyydestä. Silti meitä edelleenkin kyykytetään opettelemaan ruotsia vain siksi, että voisimme jatkossakin palvella paremmin suomenruotsalaisia. Koska sitähän me olemme, heidän palvelijoitansa. Aikoinaan oma ruotsinopettajani kutsui suomenkielisiä vähempiarvoisiksi. No, nykyisinhän me suomenkieliset emme voi enää opiskella yliopistoissakaan omalla kielellämme. Jatkuvasti mennään enemmän siihen suuntaan, että korkeakoulut ovat ns. kansainvälisiä yhteisöjä, joissa suomalaisuudelle ei ole tilaa. Juuri tällä viikolla Helsingin Sanomissa kerrottiin, että yliopistot ovat kauhean rasistisia paikkoja ja siksi niiden päättäviin elimiin pitäisi palkata enemmän monikulttuurisia ihmisiä – siis palkata ihmisiä puhtaasti rodun perusteella. Kansainvälisyydessähän ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa lähinnä sitä, että suomalaiset korvataan ulkomaalaisilla.

Voimmeko me siis oikeasti ihmetellä, että suomensuomalaiset ovat vähemmän tyytyväisiä kuin suomenruotsalaiset? Toisilla on oikeus omaan tilaan, identiteettiin ja kulttuuriin, toisilla ei. Ei tulevaisuutta, eikä oikeutta omaan historiaan ja perinteisiin. Ei mahdollisuutta yhteisöllisyyteen. Onko jollekulle vielä yllätys, että näissä olosuhteissa suomensuomalaiset nuoret voivat pahoin? Tai että he eivät koe yhteyttä omaan maahansa tai kansaansa? Eivätkä siten halua ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan? Ei tämä tietenkään koske vielä kaikkia, mutta nykysuunnalla jokaisen suomensuomalaisen tulevaisuus tulee olemaan tämä, kunnes meidän on kadotettu kokonaan.

Nyt kun Ruotsi on poliittisilla päätöksillään onnistunut työntämään oman maansa tuhon partaalle, emmekä voi ottaa heistä enää positiivista mallia, voisimmeko me ottaa mallia suomenruotsalaisista? Pidettäisiin huolta siitä, että koko Suomi säilyisi suomalaisena, ja nostettaisiin oma identiteettimme etusijalle. Vaadittaisiin vierailijoita noudattamaan meidän sääntöjämme ja tapojamme. Eletään me suomalaiset keskenämme omissa yhteisöissämme ja tehdään sellaista politiikkaa, jossa Suomea rakennetaan suomalaisille ja jossa Suomen tulevaisuus kuuluu suomensuomalaisille lapsille. Jos tämä oikeus pitää suoda kaikille muille, eikö sen pitäisi koskea myös meitä suomalaisia?

 

Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen. 

Voit tutustua häneen tarkemmin nettisivuilta tai videoblogista.

]]>
0 http://paulusvalampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271154-yhteisollisyytta-myos-suomalaisille#comments Eduskuntavaalit 2019 kulttuuri Onnellisuus Perussuomalaiset Yhteisöllisyys Sat, 09 Mar 2019 09:25:38 +0000 Paul Usvalampi http://paulusvalampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271154-yhteisollisyytta-myos-suomalaisille
Sopeutuvatko maahanmuuttajayhteisöt Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteisöihin? http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269175-sopeutuvatko-maahanmuuttajayhteisot-suomalaiseen-kulttuuriin-ja-yhteisoihin <p><strong>Sopeutuvatko maahanmuuttajayhteisöt Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteisöihin?</strong></p><p><strong>(uskonto ja kulttuuri estävät integraatiota)</strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>Suomessa asuu paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä, joista suurin osa on tullut turvapaikanhakijoina. Entisen Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti maahanmuuton lisääntymisen 1990-luvulla. Tulijat olivat Somaleja, sekä kurdeja Irakista, Iranista ja Turkista. Muutama vuosi myöhemmin muslimipakolaisia saapui Jugoslaviasta ja Afganistanista. Lähi-idän kriisin jälkeen Suomi on kokenut suuren muslimiyhteisön kasvun Irakista ym turvapaikanhakijoiden muodossa Suomen sisärajavalvonnan muutoksista johtuen. Suomen hallitus selkeästi tavoittelee Suomelle samaa väestönmuutosta, kuin on jo muissa Eu-maissa. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että heidän väestönmuutoksensa johtuu suurelta&nbsp;&nbsp; osin historiasta, ajoista (ahneus hallita maailmaa), jossa esim Somalia oli alusmaana Englannille, Ranskalle ym. Englannin väestöpohja muodostuu myös Kungingaskunnan siirtomaa ajoista johtuvista väestönmuutoksista.</em><em>&nbsp; Suomella ei ole ollut alusmaita, mutta olemme olleet sitä itse sekä Venäjälle,että Ruotsille.</em></p><p><em>Vapaat rajat ja väestönmuutokset liittyvät toisiinsa. Eri väestöryhmät saapuvat Suomeen ja tuovat mukanaan uskontonsa, kulttuurinsa ja tapansa. Somalit ym ovat perustaneet Suomeen omia uskonnollisia yhteisöjään. Jos ajatellaan näiden eri kulttuurien keskittymistä Suomeen on siinä nähtävissä selkeää alueellista ryhmittymistä. Eri väestöryhmät hakeutuvat lähelle omia kansallisuuksiaan ja muodostavat omia asuinalueitaan. Integraatiolle voidaan jo tässä vaiheessa sanoa hyvästit. Suomessa alueellisuus liittyy myös kouluihin. Tämä tarkoittaa tiettyjen uskonnollisten väestöryhmien keskittymistä alueen kouluihin voimakkaasti kasvaen. Ongelmia on nähtävissä nimenomaan opetuksellisesti ja myös kulttuurisesti esim, ruoka, ja uskonto sekä myös liikunta ( muslimityttöjen uiminen)ym. Pukeutuminen ja erilaisuus- joka johtaa edelleen omiin ryhmiin koulujen sisällä. Koska, esim ruoka liittyy uskontoon tulee siitä haaste integraatiolle. Mainittakoon myös uskonnolla perusteltu vaatimus muuttaa&nbsp; ruokakulttuuria koululaitoksissamme.</em></p><p><em>Koska islam on poliittinen uskonto, tuo se myös politiikkaan muutoksia tulevaisuudessa. Vaikka 2011, Islamilainen liike ei saanut 5000 kannattajakorttia poliittisen puolueen perustamiseksi valtakunnan vaaleihin &ndash; ei se ole enää kovinkaan kaukana. Uskon itse, että viiden- kymmenen vuoden kuluttua Suomessa saattaa olla muutama Islamilaispoliittinen kansanedustaja Suomen eduskunnassa. Tämä on osaltaan valtava haaste koko yhteiskunnallemme. Erilaisuus ja ristiriidat saattavat nousta esille politiikassa. Ei tarvitse kuin tarkastella lähi-idän esim Irakin poliittista järjestelmää, kun huomaa sen ongelmat. Pääasiallisesti uskonto on poliittinen pohja, ja sen kautta muslimit tekevät päätöksiä.</em></p><p><em>Sunnimuslimit pääasiallisesti saattaa osaltaan estää integraatiota Suomalaiseen väestöön, ja vetää rajoja politiikan kautta sosiaali-ja terveyspolitiikassa erityisesti, koulutusta unohtamatta. Joissakin maissa näitä valtasuhteita, joista näkyviä huivit ja burka rajataan koskemaan &rdquo;alkuperäiskansan&rdquo; koodien mukaan.</em><em> Naisilla ja tytöillä on myös tiukat säännöt seurustelu ja ystävyysuhteissa. Parhaiten integraatio tapahtuisi ystäyyssuhteiden kautta, mutta lastemme erilainen kasvatus ja arvopohja rajaavat ystävyyssuhteita. Somalien mielestä esim olemme liian liberaaleja. En kuitenkaan halua yleistää tätä koskemaan joka yksilöä, mutta yhteisö on tiukka kontrollin suhteen tässäkin asiassa.</em></p><p><em>Suomessa muslimiyhteisöt ovat keskittyneet Uudellemaalle. Afrikkalaistaustaiset asuvat paljolti pääkaupunkiseudulla. Turussa ja Tampereella on myös voimakkaasti kasvava muslimiyhteisö. Suomalaisella on oma kulttuurinsa, joka eroaa voimakkaasti muslimikulttuurista. Tavat, uskonto, ruoka ja kulttuuri poikkeavat huomattavasti toisistaan. Suomessa kirkko ja valtio tekee kaikkensa siirtääkseen Suomalaisten kulttuuria ja uskontoa sivuun suodakseen tilaa islamilaisuudelle ja erilaiselle kulttuurille. Tämä ei ole hyvä asia, ja ei edistä integraatiota. Omaan uskontoon on&nbsp; oikeus myös Suomalaisilla lapsilla.</em></p><p><em>Oman kansan tapojen, ja uskonnon karsiminen koululaitoksesta samaanaikaan, kun tuodaan islaminoppikirjat sekä halal ruokakulttuuria koululaitoksiimme asettaa vastakkain kaksi eri kulttuuria. Jos tarkkailemme Eurooppaa huomaamme, että maahanmuuttajat ja eri kulttuuritaustaiset ihmiset rakentavat omia asuinalueitaan, omia moskeijoijaan. He perustavat omia ruokakauppojaan, pitävät kiinni omista juhlistaan ja pukeutumisesta. Integraatio ei ole yhteiskunnasta kiinni, eikä siitä että se ei yrittäisi saada maahanmuuttajaväestöä osaksi Suomalaista yhteiskuntaa. Nämä eri kulttuurit eivät halua uskontoamme, eivät ruokakulttuuriamme, he eivät halua pyhiämme ja uskonnollisia juhliamme. Opetushallitus luulee helpottavansa maahanmuuttajien integraatiota eväämällä kansaltaan tunnustuksellisen uskonnon, samaanaikaan tuoden islamilaisille oikeuden omaan uskontoon koululaitoksissamme. Olemme nyt saaneet lukea islamin oppikirjasta- sinänsä hyvä asia, että kirjat ja opetus tulee oman opetushallituksemme kautta tarkastettuna tietona, jossa ei anneta etuoikeutta millekkään islamin uskonnon haaralle. Ikävä Suomalaiselle lapselle, jonka uskontoa ev.lut kirkko muuttaa &rdquo;maailmojen uskonnoksi&rdquo; Kristinuskon sijaan.</em></p><p><em>Uskontoamme pitää kunnioittaa. Kyselyni mukaan maahanmuuttajilla ei ole uskontoamme vastaan mitään. Oman kokemukseni mukaan he ihmettelevät sitä miksi Suomalaiset luopuvat omista oikeuksistaan. He eivät sitä tekisi.! Nykyinen meno puhuttaa ja mietityttää. Opetushallituksemme tavoitteet arveluttavat ja saattavat paremminkin kylvää tuhoa kuin integraatiota. Omista lapsistamme kasvaa uskonnoton ja arvopohjaton tuleva nuoriso on altis ääriainekselle ja kaikille hömppä uskonnoille. Sekin lienee motiivina uskontojen epätasa-arvoisuudelle. Tulevaisuudessa saattaa Kristittyjä olla Suomessa samanverran kuin Muslimeja. Maailmanhistoriaa tarkastellen sotien näkökulmasta tämä saattaa muuttaa yhteiskuntamme tilaa kohti uskontojen valtataisteluja ja väkivaltaa.</em></p><p><em>Ihminen etsii aina Jumalaansa, ja omien lastemme perinteisen uskonnon eli luterilaisuuden riistäminen saattaa aiheuttaa yhteiskunnallemme tulevaisuudessa lisääntyviä ongelmia. Irallisuus, yhteisön puute ja juurettomuus. Mielestäni integraatio on asia, jonka on lähdettävä kulloisenkin kohdemaan (Suomen) omasta kulttuurista ja uskonnosta. Oman maan kieli, tavat ja koulutus osaksi integraatiota. Suomalaisuuden olisi tultava osaksi maahamuuttajataustaisia ihmisiä tavalla tai toisella. Integraation epäonnistuminen näkyy jo. Rajoittaisin eri kulttuuristen ihmisten ghettoutumista- asuinalueet pitää hajauttaa.</em></p><p><em>Tunnen Turkin kurdeja, jotka toteuttavat edelleen vanhoja perinteitään. Kuulin hiljan taas, 20- vuotiaan miehen sovitusta kihlauksesta-ja avioliitosta Turkissa.</em><em> Vanhoillisuus on osa joitakin muslimikulttuureja. Vaikka he avioituisivat myös Suomalaisten kanssa omista perhekultturisista tavoista ei luovuta.</em><em>&nbsp;&nbsp;&nbsp; Väestönkasvu muslimiyhteisössä on nopeampaa kuin Suomalaisissa. Tässäkin on kysymys perhekulttuurista. He saavat enemmän lapsia ja naisen paikka on kotona. Tosin poikkeuksia löytyy. Jos maahanmuutto eli turvapaikanhakijoiden määrä pysyy vuosien 2014-2016 tasolla kolminkertaistuu muslimiväestömme.</em></p><p><em>Oma perhepolitiikkamme ajaa Suomalaisia naisia kiihtyvällä tahdilla työelämään. Lapsi ja perhepolitiikkamme on tasolla, joka ei suosi lasten tekemistä ja kotiäitiyttä. Tuet kotiäitiyttä ajatellen on minimoitu. Hallitus ei arvosta perhepolitikkaa,ja tämä näkyy kantaväestön syntyvyydessä. Jostain syystä tämä ei vaikuta maahanmuuttajataustaisiin perheisiin. Suomalaiset vähenevät, kun suuri ikäluokka kuolee. Kun eri kulttuurit ja väestöryhmät lisääntyvät muuttuu Suomi monikultturiseksi kehdoksi, jossa eri uskonnot, ja väestöryhmät ovat ghettoutuneet. Omat koulut, asuinalueet, vaate ja ruokakaupat ovat tulevaisuutta. Voimme todeta jo Englantia katsomalla, että kulttuurit, jotka ovat liian erilaisia eivät koskaan tule integroitumaan länsimaiseen yhteiskuntaan vaan muodostavat omat miniatyyriyhteiskunnat sen sisälle kaikkine palveluineen. Miten Suomalaisuuden ja oman uskontomme sekä kulttuurimme käy kiihtyvässä maahanmuutossa ja sen vaatimuksissa? Jos meillä on heikko kirkko, koululaitos sekä hallitus saamme sanoa hyvästi kulttuurillemme, sen tuho ja muutosprosessi on alkanut tärkeimmistä instituutiostamme eli kirkosta ja Suomen valtiosta sekä instituutioistamme sen sisällä. Tulevaisuus näyttää käykö Suomalaisuuden kuin Amerikan intiaanien.</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sopeutuvatko maahanmuuttajayhteisöt Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteisöihin?

(uskonto ja kulttuuri estävät integraatiota)

 

Suomessa asuu paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä, joista suurin osa on tullut turvapaikanhakijoina. Entisen Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti maahanmuuton lisääntymisen 1990-luvulla. Tulijat olivat Somaleja, sekä kurdeja Irakista, Iranista ja Turkista. Muutama vuosi myöhemmin muslimipakolaisia saapui Jugoslaviasta ja Afganistanista. Lähi-idän kriisin jälkeen Suomi on kokenut suuren muslimiyhteisön kasvun Irakista ym turvapaikanhakijoiden muodossa Suomen sisärajavalvonnan muutoksista johtuen. Suomen hallitus selkeästi tavoittelee Suomelle samaa väestönmuutosta, kuin on jo muissa Eu-maissa. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että heidän väestönmuutoksensa johtuu suurelta   osin historiasta, ajoista (ahneus hallita maailmaa), jossa esim Somalia oli alusmaana Englannille, Ranskalle ym. Englannin väestöpohja muodostuu myös Kungingaskunnan siirtomaa ajoista johtuvista väestönmuutoksista.  Suomella ei ole ollut alusmaita, mutta olemme olleet sitä itse sekä Venäjälle,että Ruotsille.

Vapaat rajat ja väestönmuutokset liittyvät toisiinsa. Eri väestöryhmät saapuvat Suomeen ja tuovat mukanaan uskontonsa, kulttuurinsa ja tapansa. Somalit ym ovat perustaneet Suomeen omia uskonnollisia yhteisöjään. Jos ajatellaan näiden eri kulttuurien keskittymistä Suomeen on siinä nähtävissä selkeää alueellista ryhmittymistä. Eri väestöryhmät hakeutuvat lähelle omia kansallisuuksiaan ja muodostavat omia asuinalueitaan. Integraatiolle voidaan jo tässä vaiheessa sanoa hyvästit. Suomessa alueellisuus liittyy myös kouluihin. Tämä tarkoittaa tiettyjen uskonnollisten väestöryhmien keskittymistä alueen kouluihin voimakkaasti kasvaen. Ongelmia on nähtävissä nimenomaan opetuksellisesti ja myös kulttuurisesti esim, ruoka, ja uskonto sekä myös liikunta ( muslimityttöjen uiminen)ym. Pukeutuminen ja erilaisuus- joka johtaa edelleen omiin ryhmiin koulujen sisällä. Koska, esim ruoka liittyy uskontoon tulee siitä haaste integraatiolle. Mainittakoon myös uskonnolla perusteltu vaatimus muuttaa  ruokakulttuuria koululaitoksissamme.

Koska islam on poliittinen uskonto, tuo se myös politiikkaan muutoksia tulevaisuudessa. Vaikka 2011, Islamilainen liike ei saanut 5000 kannattajakorttia poliittisen puolueen perustamiseksi valtakunnan vaaleihin – ei se ole enää kovinkaan kaukana. Uskon itse, että viiden- kymmenen vuoden kuluttua Suomessa saattaa olla muutama Islamilaispoliittinen kansanedustaja Suomen eduskunnassa. Tämä on osaltaan valtava haaste koko yhteiskunnallemme. Erilaisuus ja ristiriidat saattavat nousta esille politiikassa. Ei tarvitse kuin tarkastella lähi-idän esim Irakin poliittista järjestelmää, kun huomaa sen ongelmat. Pääasiallisesti uskonto on poliittinen pohja, ja sen kautta muslimit tekevät päätöksiä.

Sunnimuslimit pääasiallisesti saattaa osaltaan estää integraatiota Suomalaiseen väestöön, ja vetää rajoja politiikan kautta sosiaali-ja terveyspolitiikassa erityisesti, koulutusta unohtamatta. Joissakin maissa näitä valtasuhteita, joista näkyviä huivit ja burka rajataan koskemaan ”alkuperäiskansan” koodien mukaan. Naisilla ja tytöillä on myös tiukat säännöt seurustelu ja ystävyysuhteissa. Parhaiten integraatio tapahtuisi ystäyyssuhteiden kautta, mutta lastemme erilainen kasvatus ja arvopohja rajaavat ystävyyssuhteita. Somalien mielestä esim olemme liian liberaaleja. En kuitenkaan halua yleistää tätä koskemaan joka yksilöä, mutta yhteisö on tiukka kontrollin suhteen tässäkin asiassa.

Suomessa muslimiyhteisöt ovat keskittyneet Uudellemaalle. Afrikkalaistaustaiset asuvat paljolti pääkaupunkiseudulla. Turussa ja Tampereella on myös voimakkaasti kasvava muslimiyhteisö. Suomalaisella on oma kulttuurinsa, joka eroaa voimakkaasti muslimikulttuurista. Tavat, uskonto, ruoka ja kulttuuri poikkeavat huomattavasti toisistaan. Suomessa kirkko ja valtio tekee kaikkensa siirtääkseen Suomalaisten kulttuuria ja uskontoa sivuun suodakseen tilaa islamilaisuudelle ja erilaiselle kulttuurille. Tämä ei ole hyvä asia, ja ei edistä integraatiota. Omaan uskontoon on  oikeus myös Suomalaisilla lapsilla.

Oman kansan tapojen, ja uskonnon karsiminen koululaitoksesta samaanaikaan, kun tuodaan islaminoppikirjat sekä halal ruokakulttuuria koululaitoksiimme asettaa vastakkain kaksi eri kulttuuria. Jos tarkkailemme Eurooppaa huomaamme, että maahanmuuttajat ja eri kulttuuritaustaiset ihmiset rakentavat omia asuinalueitaan, omia moskeijoijaan. He perustavat omia ruokakauppojaan, pitävät kiinni omista juhlistaan ja pukeutumisesta. Integraatio ei ole yhteiskunnasta kiinni, eikä siitä että se ei yrittäisi saada maahanmuuttajaväestöä osaksi Suomalaista yhteiskuntaa. Nämä eri kulttuurit eivät halua uskontoamme, eivät ruokakulttuuriamme, he eivät halua pyhiämme ja uskonnollisia juhliamme. Opetushallitus luulee helpottavansa maahanmuuttajien integraatiota eväämällä kansaltaan tunnustuksellisen uskonnon, samaanaikaan tuoden islamilaisille oikeuden omaan uskontoon koululaitoksissamme. Olemme nyt saaneet lukea islamin oppikirjasta- sinänsä hyvä asia, että kirjat ja opetus tulee oman opetushallituksemme kautta tarkastettuna tietona, jossa ei anneta etuoikeutta millekkään islamin uskonnon haaralle. Ikävä Suomalaiselle lapselle, jonka uskontoa ev.lut kirkko muuttaa ”maailmojen uskonnoksi” Kristinuskon sijaan.

Uskontoamme pitää kunnioittaa. Kyselyni mukaan maahanmuuttajilla ei ole uskontoamme vastaan mitään. Oman kokemukseni mukaan he ihmettelevät sitä miksi Suomalaiset luopuvat omista oikeuksistaan. He eivät sitä tekisi.! Nykyinen meno puhuttaa ja mietityttää. Opetushallituksemme tavoitteet arveluttavat ja saattavat paremminkin kylvää tuhoa kuin integraatiota. Omista lapsistamme kasvaa uskonnoton ja arvopohjaton tuleva nuoriso on altis ääriainekselle ja kaikille hömppä uskonnoille. Sekin lienee motiivina uskontojen epätasa-arvoisuudelle. Tulevaisuudessa saattaa Kristittyjä olla Suomessa samanverran kuin Muslimeja. Maailmanhistoriaa tarkastellen sotien näkökulmasta tämä saattaa muuttaa yhteiskuntamme tilaa kohti uskontojen valtataisteluja ja väkivaltaa.

Ihminen etsii aina Jumalaansa, ja omien lastemme perinteisen uskonnon eli luterilaisuuden riistäminen saattaa aiheuttaa yhteiskunnallemme tulevaisuudessa lisääntyviä ongelmia. Irallisuus, yhteisön puute ja juurettomuus. Mielestäni integraatio on asia, jonka on lähdettävä kulloisenkin kohdemaan (Suomen) omasta kulttuurista ja uskonnosta. Oman maan kieli, tavat ja koulutus osaksi integraatiota. Suomalaisuuden olisi tultava osaksi maahamuuttajataustaisia ihmisiä tavalla tai toisella. Integraation epäonnistuminen näkyy jo. Rajoittaisin eri kulttuuristen ihmisten ghettoutumista- asuinalueet pitää hajauttaa.

Tunnen Turkin kurdeja, jotka toteuttavat edelleen vanhoja perinteitään. Kuulin hiljan taas, 20- vuotiaan miehen sovitusta kihlauksesta-ja avioliitosta Turkissa. Vanhoillisuus on osa joitakin muslimikulttuureja. Vaikka he avioituisivat myös Suomalaisten kanssa omista perhekultturisista tavoista ei luovuta.    Väestönkasvu muslimiyhteisössä on nopeampaa kuin Suomalaisissa. Tässäkin on kysymys perhekulttuurista. He saavat enemmän lapsia ja naisen paikka on kotona. Tosin poikkeuksia löytyy. Jos maahanmuutto eli turvapaikanhakijoiden määrä pysyy vuosien 2014-2016 tasolla kolminkertaistuu muslimiväestömme.

Oma perhepolitiikkamme ajaa Suomalaisia naisia kiihtyvällä tahdilla työelämään. Lapsi ja perhepolitiikkamme on tasolla, joka ei suosi lasten tekemistä ja kotiäitiyttä. Tuet kotiäitiyttä ajatellen on minimoitu. Hallitus ei arvosta perhepolitikkaa,ja tämä näkyy kantaväestön syntyvyydessä. Jostain syystä tämä ei vaikuta maahanmuuttajataustaisiin perheisiin. Suomalaiset vähenevät, kun suuri ikäluokka kuolee. Kun eri kulttuurit ja väestöryhmät lisääntyvät muuttuu Suomi monikultturiseksi kehdoksi, jossa eri uskonnot, ja väestöryhmät ovat ghettoutuneet. Omat koulut, asuinalueet, vaate ja ruokakaupat ovat tulevaisuutta. Voimme todeta jo Englantia katsomalla, että kulttuurit, jotka ovat liian erilaisia eivät koskaan tule integroitumaan länsimaiseen yhteiskuntaan vaan muodostavat omat miniatyyriyhteiskunnat sen sisälle kaikkine palveluineen. Miten Suomalaisuuden ja oman uskontomme sekä kulttuurimme käy kiihtyvässä maahanmuutossa ja sen vaatimuksissa? Jos meillä on heikko kirkko, koululaitos sekä hallitus saamme sanoa hyvästi kulttuurillemme, sen tuho ja muutosprosessi on alkanut tärkeimmistä instituutiostamme eli kirkosta ja Suomen valtiosta sekä instituutioistamme sen sisällä. Tulevaisuus näyttää käykö Suomalaisuuden kuin Amerikan intiaanien.

 

 

 

 

 

 

]]>
20 http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269175-sopeutuvatko-maahanmuuttajayhteisot-suomalaiseen-kulttuuriin-ja-yhteisoihin#comments Integraatio kulttuuri Maahanmuutto Uskonto Wed, 06 Feb 2019 21:25:38 +0000 Katriina Minna Koskela http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269175-sopeutuvatko-maahanmuuttajayhteisot-suomalaiseen-kulttuuriin-ja-yhteisoihin
Sovinnaisuus, on suomalaisten kansantauti! http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269160-sovinnaisuus-on-suomalaisten-kansantauti <p>Sovinnaisuus tuhoaa persoonallisuuksia.&nbsp;</p><p>Kun on oltava muotissa, joka ei itselle sovi. Kun on puhuttava kieltä, joka ei itselle sovi. Kun on laulettava lauluja, jotka tuntuvat vierailta.</p><p>- - -</p><p>Olen syntynyt ja kasvanut Suomessa. Maaseudulla, jossa sovinnaisuus pahimmillaan on tuhonnut monen elämän.</p><p>Olen oppinut käytöstapoja lapsuudenkodissani ja erityisesti kansakoulussa, kahden yltiöisänmaallisen opettajan vahvoissa pihdeissä.</p><p>Uskonnollisuus eli vahvana, niin koulussa kuin kodissanikin.</p><p>Lapsuuskodissani ei kiroiltu, muuta sanansäilää sen sijaan käytettiin, kuin ruoskaniskuja.</p><p>- - -</p><p>Olen kasvanut sovinnaisuuteen, johon ei mahdu käytöshäiriöt, ei juopottelu, ei saatanat, ei perkeleet.</p><p>Ihmeelliseksi sovinnaisuuden pakkopaidan purkaa lapsen ahdistunut mieli, joka etsii purkautumisväyliä.</p><p>Niitä väyliä, joita vähiten silloisessa kodissani tai koulussa toivottiin.</p><p>- - -</p><p>Kylän vauraan perheen poika saattoi raskaaksi köyhän tytön, jonka häpeän seurauksena, sikiön kehitystä oli peiteltävä kireillä vaatteilla. Poika kävi purkamassa ahdistustaan opettajalle. Opettaja oli surullinen, mutta ei voinut auttaa.</p><p>Kaikki, yhteisössä, olivat kauhuissaan, mutta syntyvä lapsi ei vielä onnekseen, silloin.</p><p>Nyt, tuo lapsi on aikuinen ja lievästi kehitysvammainen. Oliko syynä, odottavan äidin ahdistus, on vaikea tietää. Ainakaan, sovinnainen yhteisö ei sallinut lapsen syntyvän.</p><p>- - -</p><p>Kylän maamiesseuralaisessa yhteisössä, useat pojat jäivät syrjästäkatsojiksi.</p><p>Keijo, fiksu nuori mies, ampui itsensä jo parikymppisenä.</p><p>Jorma, ei kestänyt äitinsä menetystä, kasvatti parran ja kuoli vaikeasti ylipainoisena.</p><p>Timo, joka kerjäsi minulta ensisuudelmaa, kuoli&nbsp; lapsena sairastetun sikotaudin aiheuttaman lapsettomuuden suruun .</p><p>Koivistoisen pojat, ajoivat kännissä metsään, molemmat kuolivat.</p><p>Paavo, eli kissojensa kanssa erakkona, löytyi kuolleena vuoteestaan. Paavo oli kanssani samalla luokalla, laulukokeissa, hän ei pärjännyt. Ei ollut ns. nuottikorvaa.</p><p>- - -</p><p>Sovinnaisuus on myös osa kristillistä mentaalia.&nbsp;</p><p>Poikkeavuudet hoidetaan vähä-äänisesti.&nbsp;</p><p>- - -</p><p>Sovinnaisuus on suomalainen kansantauti, josta on hyvä vähitellen selviytyä.&nbsp;</p><p>- - -</p><p>Meillä on lunta, jonka avulla voisimme edes hiukan vapautua.</p><p>Kulttuurilumellamme voisimme päästää irti sovinnaisuuden pakkopaidasta.</p><p>- - -</p><p>Juostaan niihin korkeisiin penkkoihin, iloitaan ja ollaan vapaita.</p><p>- - -</p><p>Taisin ehdottaa jotain, jota kukaan ei edes tullut ajatelleeksi.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sovinnaisuus tuhoaa persoonallisuuksia. 

Kun on oltava muotissa, joka ei itselle sovi. Kun on puhuttava kieltä, joka ei itselle sovi. Kun on laulettava lauluja, jotka tuntuvat vierailta.

- - -

Olen syntynyt ja kasvanut Suomessa. Maaseudulla, jossa sovinnaisuus pahimmillaan on tuhonnut monen elämän.

Olen oppinut käytöstapoja lapsuudenkodissani ja erityisesti kansakoulussa, kahden yltiöisänmaallisen opettajan vahvoissa pihdeissä.

Uskonnollisuus eli vahvana, niin koulussa kuin kodissanikin.

Lapsuuskodissani ei kiroiltu, muuta sanansäilää sen sijaan käytettiin, kuin ruoskaniskuja.

- - -

Olen kasvanut sovinnaisuuteen, johon ei mahdu käytöshäiriöt, ei juopottelu, ei saatanat, ei perkeleet.

Ihmeelliseksi sovinnaisuuden pakkopaidan purkaa lapsen ahdistunut mieli, joka etsii purkautumisväyliä.

Niitä väyliä, joita vähiten silloisessa kodissani tai koulussa toivottiin.

- - -

Kylän vauraan perheen poika saattoi raskaaksi köyhän tytön, jonka häpeän seurauksena, sikiön kehitystä oli peiteltävä kireillä vaatteilla. Poika kävi purkamassa ahdistustaan opettajalle. Opettaja oli surullinen, mutta ei voinut auttaa.

Kaikki, yhteisössä, olivat kauhuissaan, mutta syntyvä lapsi ei vielä onnekseen, silloin.

Nyt, tuo lapsi on aikuinen ja lievästi kehitysvammainen. Oliko syynä, odottavan äidin ahdistus, on vaikea tietää. Ainakaan, sovinnainen yhteisö ei sallinut lapsen syntyvän.

- - -

Kylän maamiesseuralaisessa yhteisössä, useat pojat jäivät syrjästäkatsojiksi.

Keijo, fiksu nuori mies, ampui itsensä jo parikymppisenä.

Jorma, ei kestänyt äitinsä menetystä, kasvatti parran ja kuoli vaikeasti ylipainoisena.

Timo, joka kerjäsi minulta ensisuudelmaa, kuoli  lapsena sairastetun sikotaudin aiheuttaman lapsettomuuden suruun .

Koivistoisen pojat, ajoivat kännissä metsään, molemmat kuolivat.

Paavo, eli kissojensa kanssa erakkona, löytyi kuolleena vuoteestaan. Paavo oli kanssani samalla luokalla, laulukokeissa, hän ei pärjännyt. Ei ollut ns. nuottikorvaa.

- - -

Sovinnaisuus on myös osa kristillistä mentaalia. 

Poikkeavuudet hoidetaan vähä-äänisesti. 

- - -

Sovinnaisuus on suomalainen kansantauti, josta on hyvä vähitellen selviytyä. 

- - -

Meillä on lunta, jonka avulla voisimme edes hiukan vapautua.

Kulttuurilumellamme voisimme päästää irti sovinnaisuuden pakkopaidasta.

- - -

Juostaan niihin korkeisiin penkkoihin, iloitaan ja ollaan vapaita.

- - -

Taisin ehdottaa jotain, jota kukaan ei edes tullut ajatelleeksi. 

]]>
14 http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269160-sovinnaisuus-on-suomalaisten-kansantauti#comments kulttuuri Wed, 06 Feb 2019 15:36:46 +0000 Mirjami Parant http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269160-sovinnaisuus-on-suomalaisten-kansantauti
Saarenmaan kyläkoulun lakkautus olisi virhe http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268414-saarenmaan-kylakoulun-lakkkautus-olisi-virhe <p>Oman koulun merkitys kyläyhteisölle on tärkeä. Koulu ei ole vain koulu, vaan koulu on myös yhteisön keskus. Sillä on vaikutus myös yhteisön indentiteettiin.</p><p>Koulun lakkauttaminen on yhteisölle tragedia. Edelleen, kouluton kylä on asuntomarkkinoilla lohduton.</p><p>Jyväskylän sivistyslautakunnan päätös lakkauttaa Saarenmaan koulu on asia, jota ei tule viedä päätökseen. Asia tulee vielä kaupunginvaltuustoon ajallaan, jossa on mahdollisuus vielä kääntää junan kulku.</p><p>Saarenmaan koulu tulee säilyttää. Koulun lopettamiseksi ei löydy perusteita. Sen tärkeys kylän asukkaille, vieläpä lapsimäärän kasvu puhuvat puolestaan, että koulu tulee säilyttää. Sille on tarvetta.</p><p>Saamieni tietojen mukaan korjaustarvettakaan ei ole. Koulun kunto on hyvä ja peruskorjauksen tarve olisi vasta noin 8&ndash;10 vuoden päässä. Koululla on myös muuta harrastustoimintaa ja paikkoja hoidetaan tunnollisesti. Uimaranta mukaan lukien. Kysymys on merkittävästä ja toimivasta paikasta.</p><p>Ihmettelen suuresti mitä järkeä Jyväskylän kaupungilla on lakkauttaa koulu, joka on terve ja elinvoimainen, asukkaita palveleva keskus.</p><p>Tämä on selvässä ristiriidassa Jyväskylän kaupunkistrategian kanssa, jonka tarkoituksena on lisätä yhdenvertaisuutta, palvelujen saatavuutta, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tukea harrastustoimintaa. Nytkö on näin, ettei niillä olekaan merkitystä?</p><p>Kylän asukkaita ja lapsiperheitä huomioiden on nyt Jyväskylän kaupungin tunnustettava, että Saarenmaan koulun lakkauttaminen olisi virhe. Kaikkinaiset hokemat voivat johtaa harhaan.</p><p>&rdquo;Säästetään seinistä, ei opetuksesta&rdquo; on käsittämätön lausahdus. Seinäthän ovat osa pedagogiikkaa.</p><p>Lain hengen mukaankin lapsia pitäisi kuulla heitä koskevissa asioissa. Lapsethan tässä joutuisivat jälleen kerran kärsijöiksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oman koulun merkitys kyläyhteisölle on tärkeä. Koulu ei ole vain koulu, vaan koulu on myös yhteisön keskus. Sillä on vaikutus myös yhteisön indentiteettiin.

Koulun lakkauttaminen on yhteisölle tragedia. Edelleen, kouluton kylä on asuntomarkkinoilla lohduton.

Jyväskylän sivistyslautakunnan päätös lakkauttaa Saarenmaan koulu on asia, jota ei tule viedä päätökseen. Asia tulee vielä kaupunginvaltuustoon ajallaan, jossa on mahdollisuus vielä kääntää junan kulku.

Saarenmaan koulu tulee säilyttää. Koulun lopettamiseksi ei löydy perusteita. Sen tärkeys kylän asukkaille, vieläpä lapsimäärän kasvu puhuvat puolestaan, että koulu tulee säilyttää. Sille on tarvetta.

Saamieni tietojen mukaan korjaustarvettakaan ei ole. Koulun kunto on hyvä ja peruskorjauksen tarve olisi vasta noin 8–10 vuoden päässä. Koululla on myös muuta harrastustoimintaa ja paikkoja hoidetaan tunnollisesti. Uimaranta mukaan lukien. Kysymys on merkittävästä ja toimivasta paikasta.

Ihmettelen suuresti mitä järkeä Jyväskylän kaupungilla on lakkauttaa koulu, joka on terve ja elinvoimainen, asukkaita palveleva keskus.

Tämä on selvässä ristiriidassa Jyväskylän kaupunkistrategian kanssa, jonka tarkoituksena on lisätä yhdenvertaisuutta, palvelujen saatavuutta, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tukea harrastustoimintaa. Nytkö on näin, ettei niillä olekaan merkitystä?

Kylän asukkaita ja lapsiperheitä huomioiden on nyt Jyväskylän kaupungin tunnustettava, että Saarenmaan koulun lakkauttaminen olisi virhe. Kaikkinaiset hokemat voivat johtaa harhaan.

”Säästetään seinistä, ei opetuksesta” on käsittämätön lausahdus. Seinäthän ovat osa pedagogiikkaa.

Lain hengen mukaankin lapsia pitäisi kuulla heitä koskevissa asioissa. Lapsethan tässä joutuisivat jälleen kerran kärsijöiksi.

]]>
0 http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268414-saarenmaan-kylakoulun-lakkkautus-olisi-virhe#comments Harrastukset kulttuuri Kyläkoulut Opetus- ja sivistystoimi Sat, 26 Jan 2019 06:36:32 +0000 Tapani Mäki http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268414-saarenmaan-kylakoulun-lakkkautus-olisi-virhe